Animal Trip

Kesällä

Kaikki lähtevät samanaikaisesti ja matkan aikana ryhmä jaetaan kahteen tai kolmeen pienempään ryhmään.
Sään salliessa toivotaan kaikkien käyttävän lenkeillä seuran ajopaitoja/takkeja.

Lenkeillä ajetaan maantiepyörillä päällystettyjä teitä Uudellamaalla. Joka kerta ajetaan eri reittejä. Yleensä lähdetään ensin vastatuuleen, jotta paluumatka on myötätuuleen. Lenkit ajetaan kehä III:n ulkopuolella liikennevaloja ja koiranulkoilutusreittejä vältellen.

Lenkit ovat vain seuran jäsenille. Lenkit lähtevät aina tarkalleen oikeaan aikaan. Korkeintaan pari minuuttia saattaa lähtö myöhästyä.

Lenkit ajetaan tasavauhtisena PK:na, mutta koska kyseessä on yhteislenkki, niin PK-alue ei välttämättä toteudu kaikilla kuskeilla. Elitemieskuskeilla syke on PK:n alarajalla, ikureilla PK:n ylärajalla ja naisilla ja nuorilla syke saattaa mennä välillä VK:n puolelle. Aloittelijoilla syke saattaa hipoa MK-aluetta ainakin ylämäessä tai sivutuulessa. Ideana on että ainakin alkumatka ajetaan yhdessä. Jos vauhti on liian kovaa PK:ksi, niin ajat PK-lenkin sitten omana lenkkinäsi. (Jos nämä PK:t, VK:t ja MK:t meni yli ymmärryksen, niin älä välitä. Tule mukaan ja kysy, tai etsi vaikka netistä hakusanalla kestävyysharjoittelu).

Varusteina kaikilla pitää olla hyvin huollettu pyörä, kypärä, kaksi varasisärengasta ja renkaanvaihtovälineet. Kalustosuosituksena on maantiepyörä, mutta myös fitness-tyyppisellä tai kapearenkaisella cyclocross-pyörällä pärjää, tai millä tahansa jos vaan kunto on kohdallaan. Aika-ajotankojen tai kuulokkeiden käyttö lenkeillämme on kielletty. Ilman lukkopolkimia ajavat ovat olleet näillä lenkeillä harvassa.

Lenkkien tyypillinen kesto on 5–6 tuntia. Muista, että aina kun lenkin kesto on yli kolme tuntia, niin heti lenkin alusta alkaen pitää nauttia hiilihydraattia 50–70 g tunnissa, jotta lenkin lopussa ei tule seinä vastaan. Ilmoita vetäjälle lenkin alussa jos et aio ajaa täyspitkää lenkkiä, niin vetäjä osaa ehdottaa sopivassa kohdassa paluureittiä lyhyemmän lenkin ajajille. Lenkkikulttuuriimme kuuluu, että roskia ei heitetä tien varteen vaan ne kerätään taskuun. Banaaninkuoria ei tarvitse kerätä taskuun, mutta niitäkään ei heitetä ihmisten silmien alle vaan metsän puolelle.

Maantiepyöräilyssä peesin tuoma hyöty on huomattava, jolloin lenkillä pystyy nautinnollisesti olemaan mukana vaikka kunto ei olisikaan kilpaurheilijan luokkaa. PK-lenkeillä keskinopeus on 30 km/h:n tuntumassa, ja jos itse pystyt ajamaan parin tunnin lenkin 27 km/h, niin pysyt hyvin porukan mukana. IK:n sunnuntailenkillä porukka pysyy varsin hyvin yhdessä, sillä perinteiden mukaisesti ajetaan mieluummin pitkään kuin kovaa ja vauhdinjako on erittäin tasaista ja ketään ei katsota karsaasti vaikka roikkuisi peesissä koko ajan. Aloittelijoita kannustetaan sinnittelemään mukana mahdollisimman pitkään, eikä ketään yritetä tahallaan pudottaa kyydistä. Lenkillä on aina mukana myös kokeneita kuskeja, jotka antavat väsähtäneille työntöapua ylämäessä ja sivutuulessa tuulensuojaista paikkaa parijonossa. Ihan alkumatkasta apua ei kuitenkaan tarjota, eli jos mukana ei pysy alkumatkassakaan, niin kannattaa harkita toista lenkkiä, esimerkiksi Vantaankosken 25-lenkkiä.

Koska takana on pitkä PK-kausi ja runsaasti seitsemän tunnin talvilenkkejä, niin huhti-toukokuun lenkeillä ajetaan välillä myös kunnanrajakirejä jos porukasta joku niin haluaa. Lisäksi voidaan harjoitella kirin vetämistä ajokaverille ja muita nopeusharjoituksia. Porukka kerätään yhteen heti kiripaikkojen jälkeen. Kevään lenkit ovat pitkiä ja vauhti on reipasta PK:ta. Kisakaudella vauhti tiputetaan palauttavan PK:n puolelle ja lenkkejä lyhennetään, jotta kisaviikon kokonaiskuormitus ei nouse liian suureksi.

Lenkin aikana ei pysähdytä kahvitauolle (kahvitauot ovat sitten siirtymäkauden ylellisyyttä lokakuun lenkeillä). Jossain neljän tunnin kohdalla pysähdytään huoltoasemalle tai pikkukaupalle täyttämään juomapullot. Ilmoita vetäjälle hyvissä ajoin jos kaipaat pullontäyttötaukoa, sillä jostain syystä vakiokuskeilla on tullut tavaksi ajaa lenkit liian vähällä juomisella ja viiden tunnin lenkki on usein ajettu ilman taukoa.

Rengasrikon sattuessa kaveri voi jäädä auttamaan renkaanvaihdossa, ja muu porukka jatkaa ajoa viisi minuuttia eteenpäin ja palaa takaisin hakemaan korjausta tehneet mukaan. Pyri olemaan huomaavainen muita kohtaan, äläkä tule ihan loppuun ajetuilla renkailla yhteislenkille, joilla rengasrikon riski on suuri. Pissataukoja pidetään tarvittaessa ja taukopaikka pyritään pitämään säädyllisen suojaisessa kohdassa.

Koska lenkille lähdetään jo melko aikaisin aamulla, niin autoliikenne on vielä miellyttävän rauhallista. Reitit pyritään valitsemaan maisemallisesti ja kulttuurillisesti edustaviksi. Yksi kevätkauden lenkeistä kiertää Raaseporin museotien hienot maisemat, ja samalla lenkillä ajetaan Fiskarsin ruukkialue läpi 30 km/h nopeudella, jolla kulttuurimaisemasta ehtii nauttimaan ilman pysähtymistäkin ;-). Lenkillä kannattaa muutenkin pitää silmät auki ja kerätä paikallistuntemusta ympäristökunnista. Sitten kun uutisissa puhutaan Tähtelästä, Näkkilästä, Ikkalasta, Pilpalasta, Kytäjästä tai vaikka Paippisista, niin voit todeta että siellähän tuli juuri käytyä pyörälenkillä vähän aikaa sitten.

Talvella

Lenkeillä ajetaan maastureilla tai cyclocrossareilla Uudenmaan pikkuteitä. Joka kerta ajetaan eri reittejä. Yleensä lähdetään ensin vastatuuleen, jotta paluumatka on myötätuuleen. Talvilenkeillä kolutaan hauskoja päällystämättömiä pikkuteitä, joita ei tule kesälenkeillä ajettua. Välillä saatetaan poiketa autoteiden ulkopuolelle, esimerkiksi Nuuksion ulkoilureiteille tai helpoille metsäpoluille.

Lenkit ajetaan tasavauhtisena PK:na, mutta koska kyseessä on yhteislenkki, niin PK-alue ei välttämättä toteudu kaikilla kuskeilla. Elitemieskuskeilla syke on PK:n alarajalla, ikureilla PK:n ylärajalla ja naisilla ja nuorilla syke saattaa mennä välillä VK:n puolelle. Aloittelijoilla syke saattaa hipoa MK-aluetta ainakin kun maasto on pehmeää tai epätasaista.

Elitekuskeille suositellaan mahdollisimman raskasta ajokalustoa, eli maastopyörää leveillä nastarenkailla ja vieläpä matalilla rengaspaineilla. Nuorille ja naisille suositellaan taas mahdollisimman kevyttä ajokalustoa kuten cyclocrossaria kapeilla hyvin rullaavilla renkailla ja kevyellä nastoituksella. Toisaalta tällaisella pelillä pahassa maastossa ajo vaatii hyvää tekniikkaa, mutta niilläkin on pysytty hyvin porukassa mukana. Valtaosa ajosta on kuitenkin tasaista ja hyvin rullaavaa tietä.

Varusteina kaikilla pitää olla kypärä, kaksi varasisärengasta ja renkaanvaihtovälineet. Pyörässä on syytä olla takalokari (takalokarittomat ajavat porukan viimeisinä). Talvella on hyvä olla nastarenkaat, jotta liukkaalla ajosta ei tule jäykkää jännittämistä.

Talvilenkeillä peesin tuoma hyöty on selvästi vähäisempi kuin kesäkelillä maantiepyörillä, vastatuuliosuuksia lukuunottamatta. Lenkin vetäjien pitää ottaa tämä huomioon. Siispä epätasaisella ja pehmeällä alustalla vetäjien täytyy pitää tehot kurissa, jotta nuorilla ja naisilla sykkeet ei nouse punaiselle alueelle.

Lenkit lähtevät aina tarkalleen oikeaan aikaan. Korkeintaan pari minuuttia saattaa lähtö myöhästyä.

Lenkkien kesto on aina vähintään 3 tuntia, mikä tarkoittaa sitä, että heti lenkin alusta alkaen pitää nauttia hiilihydraattia 50-70 g tunnissa, jotta lenkin lopussa ei tule seinä vastaan. Sipannutta ei kuitenkaan jätetä, ellei hän itse sitä vaadi. Sen sijaan tarjotaan tuplapeesiä ja työntöapua. Hätätapauksessa pidetään kahvitauko.

Lenkin aikana ei normaalisti pysähdytä kahvitauolle. Jossain neljän tunnin kohdalla pysähdytään juomapullojen täyttötauolle. Rengasrikon sattuessa kaveri voi jäädä auttamaan renkaanvaihdossa, mutta muu porukka ajaa viisi minuuttia eteenpäin ja palaa takaisin hakemaan korjausta tehneet mukaan.

Lenkit ajetaan tasavauhtisina, ja porukka pidetään kasassa. Alkukaudesta ei ajeta edes kunnanrajakirejä. Jos tasainen PK alkaa puuduttaa, niin sykkeen kohottamiseksi on suositeltavaa ottaa heikompikuntoisin työntöön ylämäessä. Jos mukana on ajureita, jotka haluavat ajaa lyhyemmän lenkin (esmes eivät halua ajaa 7 tuntia VK:ta), niin vetäjät pyrkivät suunnittelemaan reitin niin, että jossain kohdassa löytyy sopiva paluureitti lyhyemmän lenkin ajajille.

Lenkkien pakkasraja on henkilökohtainen. Käytännössä pakkasrajana on noin -10 astetta. Pakkasilla lämmitellään tarvittaessa välillä hetkeksi jalkautumalla. Pahimmillakin lumipyrykeleillä pyritään lähtemään lenkeille. Tällöin yritetään löytää ajokelpoisia aurattuja teitä. Turvallisuussyistä pyrykelillä pitää pyörässä olla takavalo.

Muutaman kerran talvessa sunnuntaiksi osuu ihanneolosuhteet, jolloin pakkasta on pari astetta, aurinko paistaa, ja tien pinnassa on tiukkaan painunut valkoinen lumikerros. Tällaisella kelillä on lähes pakko ajaa seiskatuntinen aamuhämärästä iltahämärään katsellen kuinka aurinko kiertää lenkin aikana taivaanrantaa.