Historia

IK-32 perustettiin 27. joulukuuta 1932. Nykyään seura on puhtaasti pyöräilyseura, mutta 30-luvulla oli yleisurheilu numero yksi. Muita lajeja olivat kesällä voimistelu ja suunnistus, talvella hiihto ja jääpallo, myöhemmin myös painonnosto ja koripallo.

Pyöräily oli ennen sotia Suomessa nuori urheilulaji. Kalusto ei varmasti ollut aivan viimeistä huutoa, enimmäkseen vaihteettomia pyöriä jalkajarrulla varustettuna. ”Pässinsarvet” ohjaustankona kyllä jo oli, ja varvaskoukut oli omaksuttu Euroopan pyöräilykulttuurimaista. Takavaihtaja rataspakkoineen oli keksitty Italiassa 20-luvulla, mutta tällaisia moderneja hitech-laitteita tuskin montaa maahamme saatiin seuramme alkuvuosikymmeninä.

Intoa tarvittiin sitäkin enemmän, sillä sen aikaiset kilpapyöräilijät ajoivat sekä maarataa, että maantiekisoja sorapintaisilla teillä. Sota-aika katkaisi useat rauhanajan toimet ja harrastukset. Kilpailutoiminta oli sodan aikana vähäistä ja lähinnä sotaväen organisoimaa. Paitsi sotaan osallistuneiden menetetty nuoruus ja terveys, oli traagista seuran kannalta sen eräiden jäsenten kaatuminen sodassa. Jälleenrakennus- ja sotakorvaustyöt vaativat kovaa työpanosta kansalaisilta, ja piti olla todella tarmokas jaksaakseen vielä harrastaa urheilua.

Ripeästi lähti kuitenkin yleisurheilu ja pyöräily käyntiin heti sodan päätyttyä. Kalustoa alettiin saada pulasta ja toimitusvaikeuksista huolimatta pikkuhiljaa maahan. Pyörät olivat jo käsikäyttöisillä jarruilla varustettuja vaihdepyöriä. Erikoisuutena olivat alumiiniset juomapullot ohjaustangon edessä. Kotimaisten kisojen lisäksi piipahdettiin peräti ulkomailla kisailemassa, tarkoittaen lähinnä kilpailukosketuksia Ruotsiin.

50-luku toi mukanaan olympialaiset, tarkka vuosi oli 1952. Silloin saatiin jo vuoden 1940 olympialaisia varten Käpylään rakennettu velodromi aiottuun käyttöönsä. Se on tänäkin päivänä ahkerassa käytössä kesäisin, mutta kattamattomana talvella pyöräilijöiden kannalta hyödytön ja säiden armoilla. Suomen menestys näissä omissa olympialaisissa yleisurheilussa ja pyöräilyssä oli heikko. Seura hyötyi kuitenkin kisoista siten, että se sai muutamat Tunturi-pyörän olympialaisia varten tekemät kilpapyörät.

Seuran toimintaa tukemaan perustettiin 1954 Garanti Förening joka tänä päivänä tunnetaan Senior Gillet -nimellä. Tällä vuosikymmenellä oli myös painonnostoharrastus menestyksellistä seurassa. Kaiken kaikkiaan IK-32:lla oli menestystä kansallisesti yleisurheilussa ja vahva panos pyöräilyssä 40-luvulla. Yleisurheilu kukoisti vielä 60-luvulla, mutta IK-32 alkoi muuttua enemmän ja enemmän pyöräilyseuraksi ja 70-luvun lopusta lähtien IK-32 on ollut vain pyöräilyseura. Pyöräilyssä hyvä menestys jatkui 70-luvulta aina 80-luvulle, kun 60-luku oli todella heikko. 80-luvulla seuran menestyksestä vastasivat lähinnä voitokkaat naispyöräilijät ja SM-kultaakin voittaneet juniorit.

90-luvulla IK-32 satsasi voimakkaasti profiilin nostoon. Seura panosti valmennukseen ja junioritoimintaan. Juniorivalmennuksesta vastasi kansallisella tasolla kärkipaikoilla vuosikymmenet ajanut Pasi Ahlroos. Pitkän päivätyön puheenjohtajana teki Anders Pihlflyckt. Näistä hänen yli 30 vuodestaan IK-32:n hyväksi saamme olla kiitollisia. Merkittävän panoksen seuran eteen antoi myös Viljo Pyykkönen, ensin 40- ja 50-luvulla ajurina, ja sen jälkeen useita vuosikymmeniä aktiivisena seuran jäsenenä ja kilpailujen järjestäjänä. Jokainen kuitenkin ymmärtää, ettei seura toimi pelkästään kolmen ihmisen voimin. Seuran voimavara on myös aktiivisissa jäsenissä ja omaa aikaansa uhraavissa junioreiden vanhemmissa. Tulosta syntyikin ja junioreiden ”kultainen kampi” -kilpailussa IK-32 oli maamme kärkeä vuodesta 1997 lähtien vuoteen 2003 asti.

2000/2010-lukujen vaihteessa IK-32 alkoi panostaa erityisesti naispyöräilyn profiilin kohottamiseen maassamme. Vuonna 2008 IK-32 perusti naispyöräilijöilleen Focus Ladies -seuratiimin, yhteistyössä Bikeboard Center Oy:n kanssa. Tiimin edustajat saavuttivatkin heti menestystä SM-tason kultamitalien muodossa. Naisten menestys on ollut vahvaa tähän päivään saakka. Miesten puolella nykyinen vuosikymmen on tuonut muutaman SM-joukkuemitalin, mutta henkilökohtainen menestys on vielä antanut odottaa. Viimeisinä vuosina seura on pyrkinyt vahvasti näkymään ratapyöräilyssä, jonne on tehty mm. isot välinepanostukset eri luokkiin.

Seuran jäsenmäärä on nykyisellään noin kaksisataa ja lisenssiajureiden määrä on vaihdellut 30:stä jopa yli 100:aan ajajaan (2000-luvun alku) ollen nykyisin vajaa 60. IK-32 voitti Pyöräilyunionin toimintapistekilpailun joka vuosi 1997–2003. Vuosina 2004–2015 sijoitus on pysynyt kymmenen parhaan joukossa, kuten myös sijoitus SM/ISM-mitalitaulukossa 2000- ja 2010-luvulla.

Seurassa ilmestyi vuosina 1993–1967 jäsenlehti nimeltään Trettiotvåan. Parikymmentä vuotta myöhemmin julkaistiin kerran vuodessa ns. vuosijulkaisu (1987–1993). Vuonna 1994 Iikoolainen-jäsenlehti alkoi ilmestyä ja sitä on jäsenistön iloksi tehty tähän päviään mennessä jo toistasataa eri numeroa. Se on tärkeä informaatiokanava sekä mielipidefoorumi, johon jäsenet voivat kirjoittaa esim. valmennukseen liittyvistä asioista sekä leiri- ja kilpailumatkoistaan. Seuran omat nettisivut palvelevat myös monipuolisesti, niin jäsenistöä kuin muitakin seuran toiminnasta kiinnostuneita.

Seura perustettiin Helsingissä 1932 ja aina vuoteen 2004 Helsinki oli IK:32:n kotipaikka. Vuosi 2005 toi mukanaan uusia tuulia kotipaikan vaihtuessa Espooksi. Espoolaiset muodostavat suurimman jäsenistöryhmän nykyisin vaikka jäseniä tulee myös muualta pääkaupunkiseudulta. Tavoitteena on seuran perinteiden vaaliminen ja pysyminen yhtenä Suomen johtavista pyöräilyseuroista. Pyrkimyksenä on laadukkaiden yhteisharjoituksien kautta antaa jäsenille edellytykset menestymiseen eri pyöräilylajien kilpailuissa. Tämä IK-32:n voimakas panos olkoon osana sitä suotavaa kehitystä, että pyöräily nousisi sille kuuluvaan arvoon vaativana urheilulajina Suomessa.

Alkuperäinen teksti: Lasse Riikonen (2008), jota ovat muokanneet Jari Kulmala (2012) ja Pasi Ahlroos (2016)