Naispyöräilypanostus tuo MM-mitalin – 2010–2016

2010

Kaupungin tuet loppuivat

Erilaiset muuttoprojektit olivat tämän kauden avainsana. Edellisenä syksynä oli muutettu spinningsali Solvallassa palloiluhallista entiseen kahvitupaan. Keväällä oli taas edessä uusi muutto, kun tuo kyseinen rakennus purettiin. Onnistuttiin kuitenkin kontaktien kautta saamaan spinningtila Solvallan urheiluopiston päärakennuksen kolmannesta kerroksesta tulevaksi talvikaudeksi. Myös Kannelmäessä sijaitsevasta seuran kerhohuoneesta jouduttiin siirtämään tavarat pois putkiremontin ajaksi. Tämän yhteydessä myytiin pois toistakymmentä seuran vanhaa maantiepyörää.

Iikoolainen-lehti ilmestyi kahdesti kauden aikana ja lehteä oli edelleen tekemässä Pasi Ahlroos suunnittelun osalta sekä Antero Hoffman taiton suhteen. Iikoolainen team valittiin kuudennentoista kerran ja ainakin toistaiseksi viimeisen kerran. Panostus päätettiin laittaa naispyöräilyn kehittämiselle ja siten tukea toimivaa Focus Ladies Teamiä. Seuran ainoa sponsori oli naisten teamin tukija Bikeboard center/Focus. Naisten tiimille Janne Nurminen teki hienot nettisivut. Seuralle luotiin oma ”suljettu osasto” Facebookiin, jossa pystyttiin keskustelemaan avoimesti kaikista seuran sisäisistä asioista.

Seuran junioripyöräilijöiden vähyys toi mukanaan uuden haasteen, kun Espoon kaupunki lopetti toiminta- ja vuokratuen myöntämisen. Parhaillaan seuran riveissä kilpaili kymmenen vuotta sitten peräti 68 junioripolkijaa (yhden vuoden aikana). Katsoessa seuran aikajanaa taaksepäin on todella iso muutos tapahtunut, kun enää tänä vuonna nuoria on oransseissa riveissä kourallinen. Tämäkin puoli on pääasissa aktiivisista ja asiastaan kiinnostuneista vetäjistä kiinni tai tässä tapauksessa oikeastaan niiden puuttumisesta. Seuran vuosikokous päätti muuttaa yhdistyksen sääntöjä siten, ettei enää valita lainkaan varajäseniä johtokuntaan. Tämän myötä johtokunnan kokoonpano oli puheenjohtaja sekä kuusi varsinaista jäsentä. Myös sellainen muutos tehtiin, että palattiin ”vanhaan kaavaan” järjestämällä vuositasolla vain yksi vuosikokous. Tämän myötä ns. syyskokous jäi pois.

Toukokuun lopussa tuli seuralle suruviesti entisen huippupyöräilijämme Aatos Sivenin siirryttyä rajan toiselle puolelle pitkän sairastelun jälkeen muutama kuukausi ennen kuin hän ehti täyttää 80 vuotta. Aatos oli parhaita pyöräilijöitämme 1950-luvulla ja hän mm. SM-maantiellä otti mitalin 1951 ja kuusi vuotta myöhemmin voitti legendaarisen Porvoon ajon. Tähän päivään saakka kukaan muu seuramme miesajaja ei ole voittanut Porvoon ajojen pääluokkaa kuin Aatos vuonna 1957.

”Eihän tuonne enää kukaan jää!”

Kuten edellisenä vuonna jo kerrottiin oli seurassamme olleet todella suuret riidat. Tilanne oli edellisenä syksynä mennyt naisten tiimin sisällä siihen, että Heljä Korhonen joukkueen kapteenina oli kutsunut kotiinsa palaveriin koko tiimin taustajoukkoineen. Osalle ilmoitettiin etukäteen, että tarkoitus on sopia asiat ja toisille kerrottiin jo etukäteen, että on tarkoitus haukkua Pasi (Ahlroos) maan rakoon. Kuten tuosta voi ymmärtää, oli Pasille lähetetyssä kutsussa pyydetty tulemaan paikalle, jotta asiat voisi sopia. Tässä hengessä Pasi oli saapunut paikalle tiimin palaveriin Heljän kotiin. Usempi henkilö oli ihmeissään Heljän törkeästä palaverialoituksesta, jossa hän heti ilmoitti Pasille, että ”joko sinä lähdet tai me lähdetään”. Se siitä sopimisesta ja neuvottelemisesta! Palaverin jatkokulku oli myös sen mukainen ja johti siihen, että Heljän lisäksi Heini Salovaara, Karoliina Räsänen ja Niko Meriläinen päättivät jättää eropaperit FL-Teamistä ja seurastamme. Heidän tuleva osoitteensa oli Hyvinkään Pyöräilijät, jonne myös seurastamme Ano Korhonen ja Asko Sneck siirtyivät. Hyvinkään Pyöräilijöiden alaisuuteen perustettiin naispyöräilyn AHH-team, jonka rahoittaja oli suurelle osalle IK-32:n vanhempaa joukkoa erittäin suuri yllätys tai voi sanoa oikeastaan jopa iso järkytys. Niko Meriläinen oli onnistunut puhumaan mukaansa Heikki ”Hessu” Hämäläisen, joka oli ollut kolmekymmentä vuotta seuramme jäsen, arvostettu ja seuramme kunniajäseneksikin valittu. ”Hessu” kun oli merkittävästi tukenut seuramme juniori- ja naispyöräilijöitä vuosikausia oli nyt siirtynyt Antennihuolto yrityksensä kanssa tukemaan tiimimme pahinta kilpailijajoukkoa. Todella moni hieroi silmiään ja korviaan, eikä ollut uskoa tapahtunutta todeksi, kukaan ei olisi odottanut ”Hessulta” tuota siirtoa. Kari Kasanen vaihtoi seuraa Tampereen Pyörä-Poikiin. Marko Törmänenkin vaihtoi äskettäin perustettuun seuraan Oulu Triathlon & Cycling. Markon seuravaihto ei liittynyt millään tavalla IK-32:n sisäisiin riitaisuuksiin, vaan siirto liittyi hänen uudelle kotipaikkakunnalle siirtymiseensä ja sinne seura-aktivoitumiseen. Robert Segercrantz jätti myös seurasiirtopaperit, mutta ei koskaan liittynyt minnekään muualle. Vielä pitkällä tämän vuoden puolella Focus Ladiesin Facebook-fanisivut ”kaapattiin” Niko Meriläisen toimesta AHH:n uusiksi fanisivuiksi. Tähän ei kuitenkaan enää seuran toimesta haluttu regoida mitenkään, vaan Focus Ladies halusi katsoa eteenpäin kohti uusia mahdollisuuksia. Täten tiimille luotiin Facebookiin uudet fanisivut, jotka muutamassa viikossa ohittivat fanimäärässä AHH:n vastaavat sivut (jotka siis hetkeä aikaisemmin olivat olleet meidän tiimimme fanisivut). Facebookiin luotiin tiimille myös oma ”suljettu keskusteluyhteisö”. Moni saattoi ihmetellä miten näin iso määrä henkilöitä kerralla vaihtoi seuraa. Seurasiirrot olivat tavalla tai toisella (Markoa lukuunottamatta) seuran edellisen vuoden sisäisten riitojen kulminaatio. Liikkeelle laitettiin jopa huhuja, että ”eihän tuonne enää kukaan jää”, mutta onneksi seuramme uskolliset jäsenet ymmärsivät katsoa ja kysyä myös kortin toista puolta, eivätkä antaneet itsensä provosoitua moisista kommenteista. Voisi luulla, että tällainen joukko pois lähteviä menestyneitä ajajia veisi seuran pahasti alaspäin. Tosiasia oli, että ”ilma puhdistui” melkoisesti seuran sisällä ja tapahtunut vain vahvisti ”oranssia henkeä”, vieden seuraa eteenpäin kohti parempia vuosia. Joten yhdeksästä lähteneestä pyöräilijästä huolimatta lisenssiajurimäärä kasvoi edellisestä vuodesta ollen lopulta 32. Vastaavasti myös naisten lisenssimäärä kasvoi yhdellä ollen nyt yhdeksän. SPU:n toimintapistekilpailussa sijoitus parani kolmella ollen nyt kahdeksas (461p). Siinä CCH oli edelleen selkeä ykkönen 823p.

Laura Lilja ja Anna Lindström mukana maailmancupin osakilpailuissa

Suomen naisten maajoukkue kävi Ruotsin Vårgårdassa ajamassa kaksi maailmancupin osakilpailua ja seurastamme oli mukana Laura Lilja ja Anna Lindström. Joukkueaika-ajo ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, kun kaikilla suomalaisilla ei ollut edes aika-ajopyörää mukana matkassa. Kisa päättyi kuitenkin lopulta sijoitukseen 19 tuoden muutamia UCI-pisteitä. Seuraavan päivän maantieajossa oli sateesta huolimatta odotetun kova vauhti ja kaikki suomalaiset liputettiin ulos ennen kuin kisa saatiin päätökseen. Täten myös molemmat seuramme edustajat Anna Lindström ja Laura Lilja poimittiin pois. Viimeksi mainittu oli kaikista suomalaisista viimeinen, jonka tuomarit nappasivat radalta pois.

Kesäkuun alussa Anna Lindström ja Kirsi Väinölä kävivät SFI-joukkueen mukana ajamassa Tukholman ympäristössä kolmen päivän ajoa. Ensimmäisenä vuorossa ollut Sigtunaloppet toi Annalle onnistuneen irtioton päätteeksi neljännen tilan ja Kirsin voittaessa pääryhmän kirin merkattiin hänen sijoituksekseen viides. Seuraavan päivän Luma GP:ssä Anna ajoi irtiotossa nurin loukaten kätensä. Kirsi oli kilpailun seitsemäs. Viimeisenä päivänä Falkenloppetissa Anna oli kymmenes ja Kirsi kolmastoista.

SM/ISM-mitalien määrä lisääntyi edellisestä vuodesta

SM/ISM-mitalitilastossa sijoitus parani neljällä ollen lopulta viides kahdellakymmenellä mitalilla (9+2+9). Tilaston ykkösenä Tampereen Pyörä-Pojat 51 mitalilla (21+16+14). Huomioiden pelkät SM-mitalit oli sijoituksemme kuudes (3+0+5). Tässä tilastossa ykkösenä TWD-Länken (20+5+10). Puolestaan mukaan otettaessa vain ISM-mitalit sijoituimme viidenneksi (6+2+4). ISM-taulukon kärjessä oli CCH (11+10+5).

Naisten joukkue murskaavaan suomenmestaruuteen joukkuekilpailussa

SM-kilpailut oli viety Sulkavalle juhannukseksi. Keli suosi kilpailuja ja naisten lähdössä edellisen vuoden mestari Carina Ketonen (RCC) karkasi yhdessä Sari Saarelaisen (LeGo) sekä seuramme uuden naispyöräilylupauksen Anna Lindströmin kanssa. Tässä järjestyksessä naiset myös tulivat maaliin ja Anna sai tyytyväisenä seistä pronssipallilla. Nyt oli ensimmäisiä kertoja, kun naisten tiimimme pystyi hienosti taktisesti ajamaan yhteen. Paritempomestaruuksista kilpailtiin Riihimäen maisemissa, jossa Laura Lilja ja Anna Lindström joutuivat tyytymään pronssiseen mitaliin naisten elite-luokassa. Hyvinkään Pyöräilijöihin meidän riveistämme siirtyneet Heljä Korhonen ja Heini Salovaara korjasivat mestaruuden. IK:n tytöt olivat melko ihmeissään, kun kisan jälkeen valmentaja laittoi heidät ajamaan pyörillä kotiin Riihimäeltä.Harjoittelu ei koskaan ole turhaa ja syyskuun alussa Hauholla ratkottaessa SM-tempo -titteleitä olivat seuramme naiset suorastaan murskaavan ylivoimaisia. Anna Lindström vei Heljä Korhosen (HyPy) harmiksi mestaruuden 45 sekunnin erolla. Merja Kiviranta oli viime vuoden tavoin pronssimitalisti häviten hopean vain parilla sekunnilla. Katariina Laakkonen oli viides ja näin joukkuemestaruus tuli kotiin murskaavaan tyyliin yli seitsemän minuutin erolla ennen Hyvinkään Pyöräilijöitä. Vielä kuudennella paikallakin oli ajajamme, Heidi Hyvärisen ajettua myös loistavan ajon. Joukkuekilpailussa ei kuitenkaan aivan riittänyt rahkeet kahteen mitaliin vaan kakkosjoukkueen oli tyytyminen neljänteen tilaan.

ISM-titteleistä taisteltiin Hyvinkäällä ja siellä Katariina Laakkosesta leivottiin tuplamestari, voitettuaan mestaruudet N30-luokassa niin tempossa kuin maantieajossakin. Yhteislähdössä Katariina oli kahdestaan irti ensimmäisiä pyöräkilpailujaan ajaneen Riikka Pynnösen kanssa, joka vielä tässä vaiheessa edusti CCH:ta. Katariina ratkaisi voiton itselleen vahvalla loppukirillä. Pasi Ahlroos otti M40-luokan aika-ajomestaruuden haltuunsa ja Janne Nurminen nappasi M30-luokan aika-ajossa pronssia. M40-luokan maantieajossa Juha Aintila kiri hienosti pronssille, vaikka jälkeenpäin TVC:n Sami Mattila kovasti kritisoi Juhan ajolinjavalintoja loppusuoralla. N14-luokan aika-ajossa Cecilia Aintila hävisi pronssin vain neljällä sekunnilla sijoittuen ikävimmälle eli neljännelle tilalle.

Murtuneesta rungosta huolimatta palkintopallille

Ratapyöräilyn suomenmestaruusmitalit olivat tänä vuonna jaossa Turun Kupittaan velodromilla. Laura Lilja jäi todella niukasti ulos mitaliajoista sijoittuen viidenneksi naisten 3 km:n takaa-ajossa. M40-luokan kilometrillä Pasi Ahlroos otti pronssia ja Juha Aintila hävisi hänelle reilut kaksi kymmenystä, sijoittuen neljänneksi. Kilpailun jälkeen selvisi, että Pasi oli ajanut tuon kilpailun pyörällä, jossa runko oli poikki. Juha sai lohtua edelliselle tappiolle voitettuaan eräajomestaruuden (M40) kuuden vuoden tauon jälkeen. Pasi Ahlroos ahkeroi seuraavana päivänä toisella pyörällä takaa-ajopuolella ottaen M40-luokan mestaruuden kolmella kilometrillä ja vielä saman matkan pronssia ikäluokkaa nuoremmissa (M30). Cecilia Aintila ajoi hopealle niin 500 metrillä kuin 2 kilometrillä luokassa N14.

Anna Lindström cyclocross-mestariksi

MTB XCO -kilpailut järjestettiin Turussa todella teknisellä radalla, joka muistutti enemmän enduro-rataa kuin cross country -rataa. Naisten kilpailu sai dramaattiset käänteet, kun käsi paketissa startannut Carina Kirssi (RCC) joutui rengasrikon yhteydessä ottamaan hiukan ulkopuolista apua saadakseen renkaan paikoilleen. Ulkopuolisen avun ottaminen kun on kielletty, hylättiin Carinan suoritus ja neljänneksi sijoittunut Mari Marttinen kukitettiin pronssimitalistina. M40-luokassa Pasi Ahlroos kärsi myös rengasrikon kärkipaikalla ja kun täyttöpullo ei toiminut oli edessä hänelle hyvin harvinainen merkintä DNF eli keskeytys. Syyskuussa kilpailtiin MTB-maratonmestaruuksista Luostolla. Mikko Kivi nappasi sieltä vaikeuksien kautta kauan kaipaamansa ensimmäisen ISM-mitalinsa ja vielä kullan värisenä. Mikko kärsi kilpailun lopussa rengasrikon, mutta pystyi ihmeen kaupalla sinnittelemään maaliin M40-luokan ykkösenä vain viiden sekunnin erolla ennen OPP:n Heikki Haaparantaa.

Cyclocross-kilpailut, jotka uuden laskukaavan (aloitettu syksyllä 2007) mukaan olivat vuoden 2011 mestaruuksia (vaikka ajettu lokakuussa 2010) käytiin CCH:n isännöiminä Helsingin Kontulassa. Anna Lindström osoitti monipuolisuutensa ja voitti ylivoimaisesti naisten mestaruuden. AHH yritti omassa kilpailun jälkeisessä tiedotteessaan kertoa, että Anna olisi karannut sen myötä kun Heljä Korhonen (HyPy) ajoi nurin. Focus Ladies Team kuitenkin osoitti fanisivuille laittamallaan kuvasarjalla tämän väittämän vääräksi. Muut naiset yksinkertaisesti tippuivat suoraan Annan kovaan ylämäkitykitykseen. Viimeksi kymmenen vuotta aikaisemmin vuonna 2000 oli seuraan tullut naisten cyclocrossin suomenmestaruus Sirpa Koukon tuomana. Mari Marttinen oli naisten pääluokan viides. Koska kyseessä oli jo seuraavan kauden mestaruustitteli oli riveissämme uusi vahvistus, joka oli juuri ennen tätä kilpailua kasvattajaseurastaan Sibbo Vargarnista siirtynyt riveihimme. Hän oli Vilma Alanko, joka ajoi tässä SM-cyclocrossissa heti mitaleille ollen N18-luokassa kolmas.

Katariina Laakkoselle uusi aluevaltaus BMX-cupin voiton myötä

Solvallan tempo ajettiin kesäkuun puolessavälissä, mutta kiinnostus ajoa kohtaan oli hiipumaan päin jo seuran sisälläkin, eikä omia kuskeja saatu viivalle kuin kourallinen. Myös riittävän määrän toimitsijoita kasaan saaminen vaati jo jonkin verran ponnisteluja. Miesten voitto meni CC-Picaron Jarmo Rissaselle. Parhaana oman seuran ajajana löydetään Pasi Ahlroos viidenneltä tilalta. Naisten puolella CCH:n Anne Palm ajoi voittoon ja Merja Kiviranta joutui tyytymään kakkospaikkaan, joka jäi ainoaksi podiumpaikaksi seuramme ajureilla.

Riinamaria Hongisto voitti naisten luokan Nivalan kortteleissa ja Luoston tempossa. Katariina Laakkonen oli naisten ykkönen Sappee MTB:ssä. Katariina osallistui kauden mittaan myös kahteen BMX-cupin kilpailuun, jotka hän voitti ja kauden lopussa hän sai iloisena tuulettaa koko cupin naisten luokan ykkösenä. Maantiecupin kilpa-luokassa seuramme miehet ajoivat koko kauden kohtuullisen vahvasti saavuttaen kauden lopussa cupin sijat neljästä kuuteen järjestyksessä Jouni Väinölä, Janne Nurminen ja Antero Salvanto. Näille kolmelle oli seuraavalle kaudelle luvassa astetta tiukempaa menoa Elite-luokkaan siirtymisen myötä. Mastercupissa Jouni Väinölän kilpailusijoitukset riittivät kolmanneksi luokassa M30. Bianchi alue-cupissa luokassa M40 Mikko Kivi sijoittui toiseksi ja Jari Kulmala kolmanneksi.

Seuran naispyöräilijät taustajoukkoineen boikotoivat ”omia” viikkotempoja

Vuoden lopussa pidettiin useamman välivuoden jälkeen pienimuotoiset seuran joulujuhlat Röylän tuvalla. Siellä kunniapalkintojen lisäksi luovutettiin vuodeksi eteenpäin myös seuran kiertopalkinnot. Viljo ”Ville” Pyykkösen muistopalkinto annettiin Anna Lindströmille, Paras naispyöräilijä -kiertopalkinto Merja Kivirannalle, Ansioituneen nuoren pyöräilijän kiertopalkinto Cecilia Aintilalle ja Aktiivisesti parhaiten menestyneen lautanen Pasi Ahlroosille. Oranssi kiertopalkinto matkasi Mikko Kiven kotiin mm. hänen hyvästä työstään seuran naistiimin hyväksi (tiimin tekninen asiantuntija).

Seuran mestaruuskilpailut ajettiin vielä tänä vuonna kuudessa eri lajissa. Vähäisen osallistujamäärän takia päätettiin löytää tulevia vuosia varten joku toinen ratkaisu, joka kiinnostaisi suurempaa joukkoa jäsenistöstä.

Seuran viikkotemposta tuli eräänlainen kiistakapula. Kari Kasasen vaihdettua seuraa Tampereen Pyörä Poikiin, hän kuitenkin edelleen aktiivisesti kävi viikottain kellottamassa Suvisaaren viikkotempoa. Ajoja markkinoitiin netissä avoimina kaikille suunnattuina tapahtumina. Tämä johti siihen, että seurasta lähteneet ja AHH-teamiin liittyneet ajajat taustajoukkoineen ottivat nämä tapahtumat ”omikseen”. Focus Ladies Team ei kuitenkaan ”mahtunut” samalle harjoituskilpailupaikalle näiden seurasta eronneiden kanssa ja täten seuran naistiimi taustajoukkoineen boikotoi koko kauden näitä viikkotempoja. Viikkotempojen aikoja ei enää laitettu seuran nettisivuille, vaan tapahtumalle luotiin omat nettisivut (joiden kanssa seuralla ei ollut mitään tekemistä). Talvikaudella spinningharjoitukset pyörivät kahdesti viikossa Pasi Ahlroosin toimiessa vetäjänä ja Jonna Somervuoren toimiessa varavetäjänä. Sunnuntaiyhteislenkit pyörivät myös aktiivisesti edellisten kausien tavoin.

Tour de Helsinki -kuntotapahtuma oli alkanut kaikkien pääkaupunkiseudun pyöräilyseurojen yhteisenä projektina, josta toivottiin tulevan tulevaisuuden rahasampo seurojen toiminnalle. Vaikka seuraväet olivat aktiivisesti mukana työssä itse tapahtumassa, kaikkina näinä vuosina oli muu taustatyö kuitenkin kaatunut vain muutaman henkilön päälle. Nämä kolme henkilöä (Tuomas Pernu Prologi, Tuomas Turunen CCH ja Olli Heikurinen IK-32) päättivät perustaa yrityksen Velodrom Finland, joka vastaisi tapahtuman läpiviemisestä. Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun TdH-tapahtuma vietiin läpi uuden yrityksen voimin. Samalla tämä tietysti vei seuroilta toivon saada tapahtuman kautta kunnolla lisärahoitusta toiminnalleen. Seuraväki kuitenkin edelleen oli aktiivisesti mukana järjestysmiestehtävissä kyseisessä tapahtumassa. Itse tapahtumassa seuran naiset kunnostautuivat myös menestykseen Katariina Laakkosen voitettua naisten Tour de Helsingin ja Anna Lindströmin poljettua kolmannelle paikalle. Olli Heikurisen laittaminen pois SPU:n maantiejaostosta juonsi juurensa siitä, että SPU:n sen hetkisen hallituksen puheenjohtja Timo Luostarinen katsoi sopimattomksi, että SPU:n alaisuudessa on mukana toimimassa henkilöitä, jotka ovat vastuussa järjestämässä kilpailuja, joissa ei toimita pyöräilyn virallisten sääntöjen mukaan. Tällä hän viittasi Tour de Helsinkiin, jossa ei ollut SPU:n virallista tuomaria valvomassa kilpailua, vaikka kärjelle annettiin rahapalkinnot. Henkilöinä Luostarinen kritisoi maantiejaostossa mukana olleita Heikurista ja CCH:n Tuomas Turusta. Seuraavana vuonna TdH-tapahtumaa oli jo valvomassa SPU:n tuomarit ja tapahtumaa pidetään erittäin positiivisena vaikutukseltaan pyöräilyn näkyvyyteen ja saavuttamaansa suosioon. Timo Luostarisen toimia ”erottaa” esim. Olli Heikurinen SPU:n maantiejaostosta antamine perusteluineen voidaan kyllä enemmän kuin kummaksua. Sama herra sai myös lähes koko SPU:n tuomari- ja sääntövaliokunnan eroamaan toukokuussa. Eronneista henkilöistä yksi oli Björn Palm. Tämä oli protestina SPU:n puheenjohtajan Timo Luostarisen toimia kohtaan, jolla hän jatkuvasti halusi ”kävellä yli” STV:n tehtyjä päätöksiä.

Suomen Pyöräilyunionin hallituksessa jäsenenä oli Pasi Ahlroos, joka myös toimi SPU:n nuorisojaoston puheenjohtajana sekä SPU:n kehittämis- ja yhteistyövaliokunnan puheenjohtajana. Esko Eloranta toimi SPU:n harrastepyöräilyvaliokunnassa ja Aleksi Hoffman oli jäsenenä SPU:n nuorisojaostossa. Pasi Ahlroos oli jäsenenä SFI:n cykelrådetissa sekä NÅID:n hallituksessa. Björn Palm jatkoi myös SFI cykelrådetissa.

Porvoon Akilles vei niukasti omakseen SFI:n kiertopalkinnon

Seurastamme valittiin SFI:n Sjutusan-ryhmään Merja Kiviranta, Laura Lilja ja Pasi Ahlroos, jotka kävivät Kanarialla yhteisellä harjoitusleirillä SFI:ltä saamallaan valmennustuella. Tiimin tytöt osallistuivat myös isoin joukoin syksyllä järjestettyyn SFI:n Kuortaneen suurleirille, jossa olivat samaan aikaan leireilemässä myös muiden SFI-lajien urheilijat.

Maantiepuolen SFI-mestaruudet ratkottiin Närpiön kansallisten kilpailujen yhteydessä. Miehissä Pasi Ahlroos oli aika-ajomestari. Naisissa Anna Lindström oli ykkönen ja Laura Lilja kakkonen. Laura puolestaan voitti naisten maantieajon. Anna Lindström joutui keskeyttämään maantieajon välineongelmien takia. Samalla oli katkolla SFI:n maantiepuolen kiertopalkinto, jossa seuralla oli Akilleksen kanssa yhtä monta kiinnitystä ensimmäisen kymmenen vuoden aikana ja siten ratkaisu jäi näiden kahden välillä yhdennelletoista vuodelle. TWD-Länken oli kuitenkin tämän vuoden ykkönen ja siten päätettiin laskea yhteen kaikkien yhdentoista vuoden pisteet jotta saataisiin selville voittaja Akilleksen ja IK-32:n välille. Lopulta seuramme hävisi tämän pistein 142,5p vastaan 139,5p eli esim. jos Anna olisi pystynyt ajamaan maaliin yhteislähdön olisi se tuonut meille viisi lisäpistettä ja samalla omaksemme tuon kiertopalkinnon, joka nyt meni Akillekselle. Suurin ongelma kuitenkin meidän puoleltamme oli liian heikko osallistuminen juuri tämän vuoden SFI-maantiepuolen mestaruuskilpailuihin.

Ratamestaruudet ratkottiin SM/ISM-kilpailujen yhteydessä. Laura Lilja voitti kultaa sekä naisten 500 metrillä että 3 km:llä. N14-luokassa Cecilia Aintila voitti myös molemmat matkat (500 m ja 2 km) ja samoin teki hänen pikkusiskonsa Wilma Aintila luokassa N10. Tyttöjen veli Waldemar Aintila sen sijaan joutui tyytymään molemmilla matkoilla hopeaprenikkaan.

MTB -tittelit ratkottiin maratonmatkojen SM/ISM-kisojen yhteydessä ja näissä Riinamaria Hongisto oli naisten mestari, kun taas Mikko Kivi oli M40-luokan ykkönen. Cyclocrossissa SFI muutti tälle vuodelle tittelit osoittamaan seuraavaa vuotta (kuten SM-kilpailuissakin). Anna Lindström oli naisten ykkönen ennen Mari Marttista. Vilma Alanko puolestaan oli juniorityttöjen kultamitalisti.

2011

Ulkoministeri Alexander Stubb liittyi joukkoomme

Iikoolainen-lehti sai uuden ulkoasun, kun vuoden alussa Ville-Pekka Reponen otti vastaan lehden taittotyöt. Pasi Ahlroos jatkoi edelleen lehden sisällön suunnittelua. Vuoden aikana julkaistiin kahdet tuhdit lukupaketit. Seurasiirtorintamalla ei kukaan lähtenyt pois seurasta. Sen sijaan riveihimme liittyi jo viime syksynä SM-cyclocrossin Focus-paidassa ajanut Vilma Alanko Sibbo Vargarnista sekä Riikka Pynnönen Cycle Club Helsingistä. Lisenssiajurien määrä kasvoi vuoden aikana huikeasti ollen lopulta 48, joka oli neljänneksi eniten koko maassa. Ulkoministeri Alexander ”Alex” Stubb liittyi keväällä lisenssikuskijoukkoomme. ”Alexin” isä Göran Stubb oli 50-luvulla jo kuulunut seuraan ja täten poikakin halusi liittyä ”oransseihin” innostuttuaan pyöräilystä. Naisten tiimin toiminta oli todella aktiivista ja siinä ajoikin kauden aikana 21 naista, joka oli eniten mitä koskaan yhdessä ja samassa seurassa oli naisia (Elite +N18) lunastanut lisenssin. Tiimin taustajoukkoihin tuli vielä mukaan lääkäriksi Matti ”Masa” Sivonen, ratapyöräilyasiantuntijaksi Juha Aintila ja maastopyöräilyneuvojaksi Aleksi Hoffman. Teamin tukijana jatkoi pääsponsori Bikeboard center/Focus, mutta sen lisäksi tiimi onnistui löytämään Oxit Oy:stä uuden yhteistyökumppanin. SPU:n toimintapistelaskutapa muuttui hiukan SPU:n uusien toimintasääntöjen mukaisesti. Voitiin kuitenkin iloisin mielin todeta syksyllä kohonneemme taas kaksi sijoitusta kuudennelle tilalle.

Marraskuun lopussa entinen seuran ajuri Kalle Paula nukkui pois 86 vuoden ikäisenä. Kallella eteni sairaus hyvin nopeasti ja vei miehen voimat odotettua nopeammin. Eurosportin pyöräilylähetykset kuuluivat kuitenkin loppuun saakka Kallen päiväohjelmaan. Kalle kuului seuramme kovaan pyöräilyporukkaan sotien jälkeen 1940-luvun lopussa. Vuonna 1948 hän oli mukana voittamassa seurallemme SM-joukkuekilpailun ja seuraavana vuonna hän oli tilastoykkönen B-luokassa.

Riikka Pynnönen ja Kari Pajanne PM-mitaleille

Mikko Kivi osallistui MTB Marathonin MM-kilpailuihin Italian Montebellossa. Hän oli valmistautunut kilpailuun huolellisesti tiukalla painonpudotusjaksolla. Valitettavasti Mikko sai melko huonon lähtöpaikan, joka vei mahdollisuudet täysin onnistuneeseen suoritukseeen. Mikko sijoittui kuitenkin luokassa M40 hienosti sijalle 11. Top ten -paikka jäi reilun minuutin päähän. Tiimin naiset eivät tänä vuonna kilpailleet ulkomaisissa kilpailuissa. Maininnan arvoista on kuitenkin, että Mari Marttinen onnistui voittamaan meitä sivuavassa lajissa, talvitriathlonissa sekä maailmanmestaruuden, että euroopanmestaruuden luokassa N40.

Masters-luokkien PM-kilpailut käytiin Suomessa ja tarkemmin sanottuna Sipoossa. Riikka Pynnönen ajoi vahvasti voittaen sekä tempon, että yhteislähdön luokassa N30. Näin hänestä tuli viikonlopun tuplamestari.Eeva Makkonen oli saman luokan kuudes tempossa ja kahdeksas yhteislähdössä, jossa Anna Nokso-Koivisto oli sijoitusta ennen. M30-luokan yhteislähdössä Janne Nurminen sijoittui kahdenneksitoista. Mikko Kivi oli M40-luokan aika-ajossa yhdestoista. Saman luokan yhteislähdössä Antero Salvannon loppusijoitus oli 17. Luokassa M45 Jari Kulmala oli koko kauden ajanut elite-luokan lähtöjä saadakseen kovuutta ikämiesten arvokilpailuihin. Jari oli lähellä onnistua, sillä hän oli kiinni mitalissa vielä viimeiseen loppumäkeen saakka. Pääryhmä saavutti kuitenkin väsyneen miehen hiukan ennen maalia ja Jarin loppusijoitus oli 11. Seuran uusi tulokas Kari Pajanne osoitti kyseisessä luokassa sprinttikykynsä voittaen pääryhmän kirin ja ottaen täten Jarin kiinnisaamisesta huolimatta seurallemme PM-pronssia.

Antero Salvanto kävi CCH:n joukkueessa ajamassa Viron kuuluisan etappikilpailun Saaremaa velo cycle tuur ja hän sijoittui lopputuloksissa sijalle 102.

Liian vähän mestaruuksia toi heikennystä SM/ISM-tilastossa

SM/ISM-mitalitilastossa seuran oli tyytyminen edellisvuotta heikompaan sijoitukseen. Kokonaismitalimäärässä saldo parani edellisvuodesta jopa yhdellä ollen nyt 21 (6+9+6), mutta mestaruuksia oli yksinkertaisesti liian vähän ja täten sijoitus tipahti viidenneltä paikalta kahdeksanneksi. Cycle Club Helsinki oli omaa luokkaansa 69:llä mitalilla (24+22+23). Huomioiden pelkät SM-mitalit (2+6+5) heikkeni sijoitus kahdella ollen nyt myös kahdeksas. Pelkät ISM-mitalit (4+3+1) huomioiden heikkeni sijoitus myös kahdella ollen nyt seitsemäs.

Kotikisojen pettymyksestä kohti menestystä

SM-kilpailukauden avasi kotikisana seuramme järjestäminä SM-paritempo. Kilpailut käytiin samalla radalla kuin vuonna 2005 järjestetty vastaava kilpailu, sillä erolla että lähtö ja maali oli siirretty Evitskogin sijasta Lapinkylään. Päivä valkeni hyvin pilvisenä ja sateisena. Heikosta kelistä huolimatta järjestelyjen suhteen kilpailut saatiin hienosti vietyä läpi, mutta tuloksien valossa päivä oli kyllä seuralle murheellinen. SM-paritempot tulivat kilpailuohjelmaan vuonna 2001 ja siitä saakka seuramme pääluokkien ajajat ovat joka vuosi tuoneet jonkun mitalin. Naiset 2001–2002 ja 2006–2010 sekä miehet puolestaan 2003–2005 ja 2008–2009. Nyt kotikisoissa miehiin ei saatu lainkaan paria ja naiset joutuivat tyytymään sijoituksiin neljä ja kuusi. Neljänneksi jäänyt pari Merja Kiviranta ja Riikka Pynnönen hävisi pronssin alle viidellä sekunnilla. Kakkospari Laura Lilja ja Anna Lindström hävisi ykkösparillemme reilu 11 sekuntia. Jälkeenpäin spekuloitiin sitä olisiko erilaisella parijaolla voitu kotiuttaa mitali vai ei? Se kuitenkin jää ikiajoiksi arvoitukseksi.

SM-kilpailut jatkuivat pari viikkoa myöhemmin Säkylässä aika-ajolla, jossa Merja Kiviranta oli kahden edellisen vuoden tavoin pronssimitalisti. Tällä kertaa Merja hävisi hopean vaivaisella sekunnilla, voittajan GIF:n Pia Sundstedtin ollessa ihan omaa luokkaansa. Riikka Pynnönen ajoi kuudenneksi ja Laura Lilja seitsemänneksi. Merjan, Riikan ja Lauran tulokset riittivät selvään joukkuekilpailuvoittoon. Näin seuramme naiset oli juhlinut joukkuekilpailuvoittoa kolmena vuonna peräkkäin. Junioritytöissä Vilma Alanko temposi hopealle. Seuraavan päivän yhteislähtökilpailussa Riikka Pynnönen teki juuri valmentajansa Pasi Ahlroosin ohjeiden mukaan ja irtosi lopulta GIF:n Pia Sundstedtin kanssa kahdestaan irtiottoon. Loppumatkasta Riikan oli kuitenkin antauduttava ja tyydyttävä hopeamitaliin. Näin saatiin jo kolmantena vuonna peräkkäin naisten elite-luokan maantieajossa SM-mitali ja jo kolmannen eri naisen tuomana. Laura Lilja oli pääryhmän kirin neljäs ja loppusijoitus täten kuudes. Valitettavasti useampi seuramme naisista joutui matkalla tapahtuneeseen kolariin. Vilma Alanko oli N18-luokassa kolmen tytön irtiotossa, mutta joutui taipumaan hopealle tiukassa loppukirissä. SM-korttelit ratkottiin CCH:n järjestäminä Helsingissä ”Eltsussa”. Rata ei kuitenkaan ollut perinteinen ”Eltsun” rata vaan se kierrettiin vastapäivään pienellä ylimääräisellä hiekkapätkähöysteellä. Riikka Pynnönen oli naisissa neljän naisen irtiotossa, josta Riikan kovan vauhdinpidon ansiosta tiputettiin pois TVC:n Pia Pensaari. Kolme muuta ratkaisivat loppukirissä mitaleiden kohtalot. Hyvinkään Pyöräilijöiden Heljä Korhonen oli loppunousun vahvin ennen Let´s Go:n Sari Saarelaista ja pronssille ajanutta Riikkaa. Emma Sten ajoi elämänsä ensimmäistä pyöräkilpailua ja nappasi heti N18-luokan SM-pronssimitalin korttelikurvailussa.

ISM-kilpailut käytiin Lapissa Luoston ja Pyhän maisemissa. Riikka Pynnönen oli pitelemätön N30-luokan kisoissa voittaen molemmat ylivoimaiseen tyyliin. Edellisen kauden jälkeen Pasi Ahlroosin piti lopettaa oma kilpailu-uransa saavutettuaan yhteensä sata arvokilpailumitalia (MM, PM, SM, ISM). Toisin kuitenkin kävi ja Pasi lunasti itselleen lisenssin vielä kesäkuun lopussa ja kävi kolmesti lähtöviivalla kauden aikana. ISM-tempossa entinen seurakaveri ja paritempopari Marko Törmänen, joka nyt edusti OTC:tä oli Pasia kuitenkin kolme sekuntia vahvempi M40-luokan aika-ajossa. Pasi joutui täten tyytymään ISM-hopeaan. Janne Nurminen ajoi edellisen vuoden tavoin M30-luokan ISM-pronssille. ISM-yhteislähdössä saatiin kaksoisvoitto luokassa M45, kun maaliviivan ylitti ensimmäisenä Kari Pajanne ennen seurakaveriaan Jari Kulmalaa.

Naiset vihdoinkin SM-mitalivauhdissa parisprintissä

Kautta aikojen ensimmäinen naisten SM-parisprinttimitali saavutettiin, kun Vilma Alanko ja Laura Lilja ajoivat pronssille SM-ratakisoissa Helsingissä. Vilma menestyi muutenkin loistavasti näissä ratakisoissa ottaen lisäksi mestaruuden N18-luokan 500 metrillä ja hopeamitalin 2 km:n takaa-ajossa. Riikka Pynnönen johti vielä naisten 3 km:n takaa-ajon pronssimitalikamppailua reilu kierros ennen maalia, mutta hyytyi lopussa joutuen tyytymään neljänteen tilaan. Laura Lilja oli kyseisen lajin kuudes kuten myös naisten linja-ajossa. Uudessa SM-lajissa Omniumissa Vilma Alanko saavutti naisten elite-luokassa viidennen tilan. Pasi Ahlroos ajoi M40-luokan 3 km:n takaa-ajomestariksi. Tämä oli Pasille jo kahdestoista perättäinen mestaruus oman luokkansa (M30/M40) takaa-ajokarkeloissa. Juha Aintila jäi neljänneksi M40-luokan kilometrillä. Samoin kävi hänen Waldemar pojalleen M10-luokan 2 km:llä. 500 metrillä Waldemar oli oman luokkansa viides ja saman sijoituksen saavutti Cecilia sisko N14-luokan vastaavalla matkalla.

Huomioitava seikka on myös nykyisin CCH:ta edustavan Anton Aron voittamat Suomen mestaruudet yhdellä ja neljällä kilometrillä. Hän kuului vuosituhannen taitteessa seuramme vahvaan juniorikaartiin. Anton oli nyt tästä junioriryhmästä jo neljäs ajaja, joka myöhemmin elitessä jossain seurassa on onnistunut ottamaan henkilökohtaisia Suomen mestaruuksia. Muut nimet ovat Matti Lehikoinen (nykyisin TVC), Risto Aaltio (nykyisin TWL) ja Heljä Korhonen (nykyisin HyPy). Näiden kaikkien neljän tie on jossain kohtaa mennyt eteenpäin seurastamme, mutta ilman seuramme reilut kymmenen vuotta sitten tekemää todella vahvaa juniorityötä, välttämättä näitäkään tämän päivän huippuja olisi ollenkaan lajimme parissa. Yhdellä seuralla kuitenkaan harvoin riittää puhtia viedä monella eri osa-alueella pyöräilyä eteenpäin. Yhä enemmän eri seurat ovatkin siten erikoistuneet jollekin osa-alueelle, kuten tällä hetkellä IK-32 on valinnut linjauksekseen panostaa naispyöräilyyn.

Riikka Pynnöselle cyclocrossissa SM-hopeaa

Vilma Alanko ajoi N18-luokan SM-pronssille MTB XCO-kilpailuissa Hyvinkäällä. Samassa kilpailussa Mikko Kivellä hajosi runko, mutta Mikko pystyi kuten Pasi Ahlroos vuosi sitten radalla silti M40-luokan palkintopallille. Kilpailusta Mikolle ojennettiin ISM-hopeamitali. Cyclocross-mestaruudet olivat taas vuosimallia 2012 vaikka ajettiin 2011 lokakuussa. Riikka Pynnönen ajoi ensimmäisen crossikisansa ja se palkittiin heti naisten elite-luokan hopeamitalilla TWD:n Maija Rossin jälkeen. Anna Lindströmin koko kauden vaivanneet terveysongelmat jatkuivat, mutta hän pystyi silti ajamaan kilpailun viidenneksi. Vilma Alanko oli cyclocrossissa viimeistä vuotta junioreissa ja hänkin toi kotiin hopeamitalin.

Wattbiken epävirallisista SM-kisoista pelkkä paperilappu kouraan

Keväällä järjestettiin ensimmäiset epäviralliset SM-kilpailut Wattbike -pyöräilyssä Salmisaaren liikuntakeskuksessa. Näissä Riikka Pynnönen ajoi kuumeisena naisten luokan kolmanneksi, mutta sai vaivannäöstään pelkän paperilapun, jonka piti muistuttaa diplomia. Jos ei tuo ole homman aliarvostamista, niin sitten ei mikään! Naisten wattbike-voittajaksi rutisti Hyvinkään Pyöräilijöitä edustanut Riina Miettinen, joka myös aikanaan kymmenen vuotta sitten tyttönimellä Hintukainen polki seuramme väreissä. Aapo Rainio oli M16-luokan kakkonen tässä Wattbike-kisassa. Wattbike-kilpailut kuitenkin poikkeavat melkoisesti normaalista pyöräilystä, sillä ”massa on voimaa”, mutta ”massan” varjopuolet eivät tule esille kuten ulkona ajettaessa. Näin syntyy helposti vääristymiä jokaisen ”todellisesta” pyöräilytasosta.

Seura ei enää järjestänyt omaa kansallista kilpailua

Solvallan tie meni kesällä tietyön alle ja näin seura päätti luopua Solvallan tempon järjestämisestä. Näin katkesi 1960-luvun lopussa alkanut putki seuran oman kansallisen kilpailun järjestämisestä.

Terva-etappiajossa Riinamaria Hongisto sijoittui naisten luokan kolmanneksi. Saman sijoituksen Laura Lilja saavutti Säkylän sähköetapeilla kokonaiskilpailussa. Kansallisten kilpailujen voittoja eivät pääluokkiemme ajajat tänä vuonna saavuttaneet. Lähimpänä naisissa olivat Kirsi Väinölä kakkospaikallaan Simo Klimscheffskij´n muistoajossa tai Riikka Pynnönen kolmospaikallaan Rosendahl GP:ssä. Maantiecupin kokonaiskilpailussa seuramme naiset olivat kuitenkin todella hyvin esillä. Laura Liljalla ja Kirsi Väinölällä oli molemmilla mahdollisuuksia naisten pääluokan kokonaiskilpailun palkintopallille ennen viimeistä osakilpailua. Kirsi kuitenkin yllättäen päätti jättää kisan väliin ja tyytyi näin lopulta cupin viidenteen tilaan. Laura sen sijaan taisteli loppuun saakka ottaen kakkospaikan CCH:n Anne Palmin jälkeen. Katariina Laakkonen sen sijaan kunnostautui jatkamaan siitä mihin edellisellä kaudella jäi, voittaen taas BMX-cupin naisten luokan. Katariina innostuikin BMX-projektista niin paljon, että alkoi puuhastella pääkaupunkiseudulle kansainvälisiä mittoja ja vaatimuksia täyttävää BMX-rataa. Mikko Kivi voitti M40-luokan MTB Marathon cupin. Waldemar Aintila oli M10-luokan ratapyöräilycupissa toinen. Alueellisessa Bianchi-cupissa Aapo Rainio oli M16-luokan ykkönen ja M40-luokassa kakkos- sekä kolmospaikat menivät Mikko Kivelle ja Jari Kulmalalle.

Focus Ladies -viikkotempot käyntiin

Seuran joulujuhlat järjestettiin Anna Nokso-Koiviston organisoimina Haukilahdessa ravintola Ukkohauessa. Seuran kiertopalkinnot ojennettiin taas uusille saajille. Kiertopalkinto Viljo ”Ville” Pyykkösen muistoksi myönnettiin Riikka Pynnöselle. Paras naispyöräilijä -kiertopalkinto meni edellisen vuoden tavoin Merja Kivirannalle. Ansioituneen nuoren pyöräilijän kiertopalkinto meni Vilma Alangolle ja Aktiivisesti parhaiten menestyneen kiertopalkintolautanen Mikko Kivelle. Oranssin kiertopalkinnon sai Alexander Stubb seuralle tuomastaan positiivisesta julkisuudesta.

Seuran mestaruuskilpailujen järjestäminen lopetettiin. Edellisen kauden viikkotempo-ongelmien takia seura käynnisti seuran naisten tiimin nimeä kantavan viikkotempon. Focus Ladies -viikkotempot ajettiin kahden tai kolmen viikon välein Röylän tiellä. Vain seuran jäsenillä oli lupa osallistua tapahtumiin, jotta ei tulisi edellisen kauden tapaista tilannetta. Jostain syystä seuran ulkopuoliset tahot eivät sitten enää järjestäneet lainkaan ”Suvisaariston tempoa”. FL-viikkotempon kilpailumatka oli 10 kilometriä. Pasi Ahlroos kellotti kaudella miesten reittiennätykseksi 12:46 ja Merja Kiviranta naisten ennätykseksi 14:58. Naisten osalta kärki oli todella tiukka, sillä neljä parasta naista oli kolmen sekunnin sisällä ja vielä samalla viikkotempokerralla ajettuna. Yhteislenkit pyörivät talvisin sunnuntaisin Espoon Ikealta erittäin aktiivisella osallistumisella. Syksystä otettiin käyttöön Focus-asujen käyttöpakko lenkeillä sekä seuran jäsenyysvaatimus osallistumiselle. Tämä toi taas useamman vuoden jälkeen upeaa näkyvyyttä liikenteessä, kun koko ryhmällä oli samanlaiset asut. Spinningharjoitusten suhteen oli syksyllä taas muutto edessä, kun sopimus Solvallan urheiluopiston kanssa loppui. Uusi paikka löytyi Masalasta Aktia Sport Centeristä, jonne seuran omistamat spinningpyörät talkoilla muutettiin. Harjoituksien vetäjänä toimi edelleen Pasi Ahlroos. Syksyllä tuli kahden perinteisen viikkovuoron lisäksi vielä kolmas vuoro keskiviikkoillalle, jota Juha Aintila veti. Jonna Somervuori toimi varavetäjänä.

Pasi Ahlroos jäi vuodeksi pois kaikista Suomen Pyöräilyunionin luottamustehtävistään, protestina SPU:n sen hetkisen puheenjohtajan Timo Luostarisen kielteiseen näkemykseen mm. maamme huippupyöräilijöiden oikeudesta ottaa osaa kansainvälisiin arvokilpailuihin. Pasi jatkoi kuitenkin SFI:n cykelrådetissa, jossa myös oli mukana Björn Palm. Björn oli edelleen merkitty SPU:n sääntö- ja tuomarivaliokunnan jäseneksi, mutta siinä hän lähinnä hoiti SPU:n tuomarikortistoa. Taustalla ”passiivisuuteen” hänenkin kohdalla olivat erimielisyydet Timo Luostarisen kanssa. Pasi jatkoi myös NÅID:n hallituksessa. Esko Eloranta toimi SPU:n harrastepyöräilyvaliokunnassa ja Aleksi Hoffman oli jäsenenä SPU:n nuorisojaostossa.

Monen vuoden tauon jälkeen SFI:llä yhteinen etelän harjoitusleiri Mallorcalla

SFI:n valmennusrenkaaseen valittiin peräti kuusi naispyöräilijää seurastamme. Valituksi tulleet olivat Anna Lindström, Merja Kiviranta, Laura Lilja, Mari Marttinen, Vilma Alanko ja Heidi Hyvärinen. SFI järjesti heille keväällä yhteisen harjoitusleirin Mallorcalla. SFI-seuroista vain TWD-Länken boikotoi leiriä järjestäen ajajilleen oman etelänleirin. Myös seuramme naisten tiimin muilla jäsenillä oli mahdollisuus osallistua tälle Mallorcan leirille. Niinpä lopulta leireilemässä oli yksitoista FL Teamin naista ja kaksi tiimin taustaryhmästä. Leiristä tuli sikäli ikimuistoinen, että hotellimaksujen suhteen oli tapahtunut inhimillinen väärinkäsitys ja SFI:n maksu ei ehtinyt tulla hotellin tileille ennen ryhmän kotimatkaa. Jotta ryhmä pääsi lähtemään kotimatkalle, joutuivat muutamat ajajat ”keräämään kolehtia” päästäkseen pois hotellista. Rahat nämä henkilöt tietysti saivat myöhemmin takaisin SFI:ltä. Syksyllä taas edellisen vuoden tapaan tiimin naiset osallistuivat SFI:n Kuortane-suurleirille.

SFI-mestaruudet ratkottiin naisten maantieajon osalta Porvoon ajojen yhteydessä ja IK-32 saavutti ennennäkemättömän yhdeksän naista kärjessä -tuloksen. Mestaruuden vei Riikka Pynnönen, hopean Laura Lilja ja pronssin Heidi Hyvärinen. Tempomestaruudet olivat tarjolla SM-kilpailujen yhteydessä. Miehissä TWL:n Risto Aaltion voittaessa, Jouni Väinölä sijoittui toiseksi ja Antero Salvanto kolmanneksi. Naisten ykkönen oli GIF:n Pia Sundstedt, Merja Kivirannan ottaessa hopeamitalin ennen seurakaveriaan Riikka Pynnöstä. Vilma Alanko oli N18-luokan tempoykkönen.

Mastereiden tempotittelit olivat jaossa Närpiön tempossa, jossa seurallamme ei ollut osallistujia. ISM-kisojen tulosten perusteella taas annettiin yhteislähtömitalit. Siinä Riikka Pynnönen oli ykkönen ja Anna-Nokso Koivisto kakkonen uudessa SFI-mestaruuskilpailuluokassa N30. Janne Nurminen puolestaan oli toisen uuden SFI-mestaruuskilpailuluokan M30 hopeamitalisti.

Ratamestaruudet ratkottiin Helsingissä SM-kilpailujen yhteydessä. Naisten 500 metrillä Laura Lilja oli ykkönen ennen Riikka Pynnöstä ja Eeva Makkosta. Kolmella kilometrillä Riikka puolestaan oli mestari ja Laura hopeamitalisti. Vilma Alanko voitti N18-luokan molemmat matkat. Aintilan perheen lapset keräsivät ison kasan näistä kisoista. Cecilia oli ykkönen N14-luokan 500 metrillä ja 2 km:llä. Waldemaria puolestaan juhlittiin tuplamestarina luokassa M10. Sen sijaan nuorin sisaruksista Wilma voitti 500 metriä, mutta joutui tyytymään hopeamitaliin kahdella kilometrillä luokassa N10. Isä Juha Aintila oli uuden SFI-mestaruuskilpailuluokan ykkönen kilometrillä. Pasi Ahlroosin nimi taas näkyi ykkösenä saman luokan 3 km:n takaa-ajotuloksissa, joka myös oli uusi SFI-mestaruuskilpailuluokka ja laji.

MTB-tittelit jaettiin tänä vuonna XCO SM/ISM-kilpailutulosten perusteella. Naisten voittaja oli Laura Lilja ennen Mari Marttista. Mikko Kiven taas korjatessa voiton luokassa M40.

2012

Seuran nettisivut saivat juhlavuoden kunniaksi uuden ilmeen

Iikoolainen -jäsenlehti ilmestyi jo yhdeksättätoista vuotta peräkkäin. Lehden päätoimittajana toimi edelleen Pasi Ahlroos ja Ville-Pekka Reponen vastasi edelleen lehden ulkoasusta ja taitosta. Vuoden aikana saatiin tuotettua kolme paksua juhlalehteä, jotka kaikki numeroitiin tuplanumeroiksi. Perimmäinen syy tuplanumerointiin oli se, että yhdistyksen täytyy julkaista vuositasolla vähintään neljä numeroa, joista yksi voi olla silloin tuplanumero, jotta ei tarvitse lehdistä maksaa alv. maksua.

Ville-Pekka Reponen sai kesällä ennen kauden juhlakilpailua useamman vuoden työnsä uusien nettisivujen suhteen valmiiksi ja tyylikkäät, uuden ilmeen omaavat sivut voitiin julkaista. 80-vuotispäivän kunniaksi julkaistiin jäsenistölle nettiversio seuran historiikista. Siinä oli päivitetty kymmenen vuotta aikaisemmin ilmestynyt juhlakirja ja myöhemmin jäsenlehdessä julkaistut historiikkikoosteet eri vuosista. Tekstin kaikista vuosista oli työstänyt Pasi Ahlroos ja Ville-Pekka Reponen taas puolestaan vastasi tämä nettihistoriikin teknisestä toteutuksesta. Juhlavuoden kunniaksi hankittiin myös ajajille uudet aika-ajohaalarit. Sekä miehet että naiset käyttivät saman ulkoasun omaavaa haalaria ja asu toi näin yhden uuden tärkeän linkin ja yhteenkuuluvuuden tunteen näiden kahden ryhmän välille. Tämäntapaista ratkaisua oli toivottu jo parisen vuotta, jotta Focus Ladies -ryhmää ei turhaan nähtäisi seurasta erillään olevana joukkona ajajia.

Kaudelle ei muista seuroista tullut uusia vahvistuksia. Sen sijaan peräti viisi ajajaa siirtyi muualle. Antero Salvanto siirtyi vuodeksi CCH:n riveihin. Ville Ilves päätti perustaa Vantaalle ”Kilpa-luokan tiimin” nimeltään Aviapolis Cycling team. Nummelaan puolestaan perustettiin myös uusi pyöräilyseura nimeltään Uudenmaan Pyöräilijät, jonne Kirsi ja Jouni Väinölä sekä Olli Silvennoinen siirtyivät. Lisenssiajajien kokonaismäärä tippui kahdella edellisestä vuodesta ollen nyt 46, joista 20 oli Focus Ladies Teamin ajajia. Kokonaisajajamäärässä olemme kaikista maamme seuroista viidenneksi suurin. Sakari Lilja jäi keväällä kesken kauden pois niin seuran johtokunnasta kuin Focus Ladies -taustajoukoista. Syynä oli lähinnä näkemysero tiimin asupolitiikassa. Focus Ladies Teamin sponsoreina jatkoivat edellisen vuoden tukijat ja muiden ajajien asussa pysyi myös Focus-logo. Miesten aktivoitunut ryhmä olisi toki kaivannut ihan omia tukijoita, mutta yrityksien vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ei sellaisia löytynyt. SPU:n toimintapistekilpailussa tuli yhden paikan heikennys seitsemännelle tilalle 692 pisteellä. Toimintapisteissä CCH oli edelleen omaa luokkaansa lukemallaan 1245.

Riikka Pynnönen Euroopan mestariksi

Riikka Pynnönen pakkasi matkatavaransa ja kahdet pyöränsä lähtien yksin kilpailumatkalle Tsekin Nove Mestoon, jossa ratkaistiin masters-luokkien euroopanmestaruudet. Kilpailut alkoivat aika-ajolla, joissa Riikka pääsi EM-mitalin makuun pronssiprenikallaan. Hän hävisi hopean vain vajaalla kahdeksalla sekunnilla. Jos ei levykiekko olisi osittain ottanut kiinni takajarruun, olisi Riikka nähty hopeapallilla. Riikka otti kuitenkin vahngon takaisin maantiellä, jossa hän alusta loppuun toteutti valmentajansa Pasi Ahlroosin kanssa sovittua taktiikkaa. Lopulta hän karkasi muutamia kilometrejä ennen maalia irtiottokumppanistaan slovenialaisesta Andreja Jagodicista, ajaen soolona euroopanmestariksi luokassa N30.

Reilu kuukausi siitä kun Riikka oli voittanut euroopanmestaruuden, oli hän Ruotsissa puolustamassa edellisen vuoden tuplamestaruuttaan N30-luokan pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa. Tempossa mestaruuden uusiminen onnistui, mutta maantiellä Riikka oli liian kytätty ja hän joutui massakirissä taipumaan pronssille. Pasi Ahlroos oli viisi vuotta boikotoinut PM-kilpailuja, koska häntä ei vuonna 2007 oltu valittu mastereiden maajoukkueeseen, vaikka näyttönä oli mm. elite-luokan SM-tempopronssi samalta vuodelta. Näiden vuosien jälkeen Pasi päätti palata takaisin mastereiden kansainvälisiin arvokilpailuihin. Paluu onnistui kohtalaisesti, sillä Ruotsista kotiin tuomisenaan oli M40-luokan aika-ajohopea. Norjan Tore Eriksen oli vajaat 20 sekuntia vahvempi Pasia. Tore Eriksen on aikoinaan (1993) mm. voittanut Norjan elite-luokan maantieajomestaruuden.

Kari Pajanne oli myös mukana M45-luokassa, mutta mitalin puolustaminen ei tällä kertaa onnistunut, hänen jäätyään aika-ajossa yhdeksänneksi ja maantiellä sijalle 19.

Focus Ladiesin kauden tavoitteena oli saada ajajilleen kansainvälistä kilpailukokemusta. Kauden aikana ajajat kävivätkin aika monessa ulkomaisessa kilpailussa. Ensimmäinen näistä oli yksi Viron ”rattaralleista”, jossa Anna Lindström oli yksin mukana sijoittuen yhdeksänneksi naisten luokassa. Toukokuussa viikkoa myöhemmin ”Rattarallien” jatkuessa olivat Annan lisäksi kilpailumatkalla mukana Laura Lilja ja Emma Sten. Laura oli naisista parhaimpana viidentenä. Anna joutui kyseisessä kilpailussa väistämään kolaria ojan puolelle, selviten kuitenkin maaliin sijalla 18. ja Emma yhtä sijaa heikompana. Heinäkuun alussa tytöt pääsivät SFI:n kilpailumatkalle Ruotsin Tidaholmiin, jossa ajettiin perinteikäs U6 Cycle tour. Kuuden päivän aikana parhaimmiksi suorituksiksi jäivät Riikan ja Annan yhdeksännet tilat.

Kokonaiskilpailussa parhaimpina olivat Riikka kahdentenatoista ja Emma Sten 17. Kolareista kärsineinä Anna sijoittui sijalle 47 ja Laura Lilja sijalle 50.

SFI:n joukkuetta oli viime hetkellä vahvistettu Porin Tarmon Lotta Lepistöllä, joka voitti yhden etapin ja sijoittui lopulta neljänneksi. Tampereen Pyörä-Poikien Medilaser Team yritti kilpailun jälkeen hehkuttaa omaa tiimisijoitustaan (9.) parhaana kotimaisena. Kuitenkin SFI:n joukkue oli neljäs, ja vaikka olisi laskettu pelkästään U6 -sääntöjen mukaan Focus Ladiesin ajajien tulokset, olisi Medilaser Team jäänyt taakse. Tämän päivän sosiaalinen media kuitenkin tarjoaa oivat mahdollisuudet hehkuttaa asioita, jotka ovat vääriä tai vähintään hyvin kysenalaisia.

Anna Lindström matkasi maajoukkueen mukana suoraan Ruotsin U6-kilpailusta Saksan Thuringen ympäriajoon. Prologissa Annan sijoitus oli 104:s, mutta ensimmäisellä etapilla hän joutui kolariin ja pyörän rikkouduttua kilpailu oli siinä. Myöhemmin selvisi, että jos samana päivänä olisi jättänyt tuomarineuvostolle vastalauseen siitä, ettei neutraalilla huollolla ollut varakiekkoja antaa käyttöön, olisi seuraavana päivänä saanut startata. Seuraavana päivänä oli jo myöhäistä.

Elokuussa maajoukkue, jossa myös Anna oli mukana, kilpaili vielä Ruotsin Vårgårdan maailmancupin osakilpailussa. Tiimin joukkueajo oli pieni pettymys loppusijoituksen oltua 13. Maantieajossa Anna joutui keskeyttämään n.90km kohdalla jalkakramppien takia.

SM/ISM -mitalien kokonaismäärä kohosi selvästi viime vuosista

SM/ISM tilastossa seuramme paransi sijoitustaan edellisestä vuodesta kahdella ollen nyt kuudes. Mitalimäärä 28 (7+13+8) olisi riittänyt jopa neljännelle paikalle, mutta kohtaloksemme koitui mestaruuksien eli kultaisten mitalien vähyys. Cycle Club Helsinki oli edelleen omaa luokkaansa 81 mitalilla (35+21+25). Katsoessamme seuramme historiaa olemme viimeksi vuonna 2006 saavuttaneet tätä enemmän mitaleita (silloin 40 mitalia). Seuramme historian tähän mennessä paras SM/ISM-mitalimäärä osui vuoteen 2000 oranssien pyöräilijöiden kerättyä silloin yhden kauden aikana 78 mitalia. Huomioiden tänä vuonna pelkät SM-mitalit, heikennystä tuli edelliseen kauteen kolme sijoitusta ollessamme nyt vasta sijalla 11. Tässäkin kultaisten mitalien pieni määrä kahdestatoista mitalista (2+6+4) oli heikkoutemme, sillä pelkkä mitalimäärä tässä tilastossa olisi riittänyt jaettuun kuudenteen tilaan. ISM-tilastossa tuli kolmen pykälän parannus kauteen 2011 verrattuna, sijoituksen oltua nyt peräti neljäs kuudellatoista mitalilla (5+7+4).

Naisten SM-paritemposta harvinainen tuplavoitto

SM-kilpailut käynnistyivät viikko ennen juhannusta Liedossa ajetulla tempolla. Naisten luokassa Merja Kiviranta otti pronssin, kuten kolmena edellisenäkin vuonna. Mestaruus meni CCH:n Anne Palmille, jolle Merja hävisi vain yksitoista sekuntia.

Tänä vuonna naisten joukkuemestaruus karkasi CCH:lle 21 sekunnin erolla. Tämä todennäköisesti tuhraantui ketjun tiputtua pois kilpailun jyrkimmässä ylämäessä lopulta kahdeksanneksi sijoittuneelta Anna Lindströmiltä. Joukkueen kolmas jäsen oli yhdenneksitoista sijoittunut Laura Lilja. Näin katkesi kolmen vuoden peräkkäinen mestaruusputki kyseisessä lajissa. N18-luokassa saatiin myös joukkuehopeaa kokoonpanolla Ida Sten, Cecilia Aintila ja Vilma Alanko. Viimeksi mainittu loukkaantui keväällä velodromilla seuran treeneissä ja se pilasi lopulta Vilman koko kauden. Miesten elite-luokassa saatiin yllätyspronssia kokoonpanolla Pasi Ahlroos (11:s Janne Nurminen 14:s ja Kari Pajanne 17:s). CCH:n kakkosjoukkue, jossa oli mukana myös vain täksi kaudeksi CCH:n riveihin siirtynyt Antero Salvanto, hävisi IK:n joukkueelle vaivaiset neljä kymmenystä. Seuraavan päivän maantieajossa Riikka Pynnönen oli parisen kymppiä irti, mutta hänet ajettiin kiinni pääasiassa HyPy:n toimesta noin neljä kilometriä ennen maalia. Riikka pystyi kuitenkin vielä kirimään massakirissä kohtalaisesti jääden kuitenkin ilman mitalia neljänneksi. Laura Lilja oli seitsemäs.

IK-32 järjesti edellisen vuoden tavoin Kirkkonummen ja Siuntion maisemissa SM-paritempon. Kun edellisenä vuotena seuramme naiset jäivät nuolemaan näppejään ilman mitalia, tuli tänä vuonna jackpot, vaikka Merja Kiviranta sairastui ja joutui päivää aikaisemmin peruuttamaan osallistumisensa. Laura Lilja ja Riikka Pynnönen ajoivat mestareiksi vain 65 sadasosan erolla ennen Anna Lindströmiä ja päivän varoituksella mukaan varapaikalta otettua Emma Steniä. Kun HyPy:n pari Heljä Korhonen ja Heini Salovaara ajoivat pronssille minuutin ja 21 sekuntia kärjelle jääneinä, oli palkintopallilla vain kuskeja, jotka alun perin ovat Pasi Ahlroosin paritempon saloihin perehdyttämiä ajajia. TWD-Länken boikotoi kauden aikana monta SM-kilpailua, mutta tähän kilpailuun he osallistuivat, voittaen miesten kilpailun. Heidän keulamiehensä Esko Lummelampi antoi taas tyylistään näytteen, lähettäen seuramme puheenjohtajalle lukemattomia sähköposteja, joissa hän kritisoi kilpailujärjestelyjä. Mistään muualta ei tullut minkäänlaista negatiivista palautetta kilpailusta. Seuramme muistaa hyvin Eskon monista muistakin negatiivisista toimista seuramme ajajia kohtaan viimeisen viidentoista vuoden aikana.

SM-kortteliajot ajettiin Tampereella elokuun alussa ja siinä parhaimmasta tuloksesta vastasi Emma Sten naisten elite-luokan neljännellä sijallaan.

ISM-titteleistä kamppailtiin tempon ja maantieyhteislähdön osalta Vantaalla CCH:n toimiessa kilpailun järjestäjinä. SPU:n syyskokous oli poistanut ISM-luokat M35 ja M45, joten luokissa M30 ja M40 nähtiin huomattavasti enemmän kilpailijoita kuin aikaisempina vuosina. ISM-tempossa Anna Lindström ja Riikka Pynnönen ottivat kaksoisvoiton. N40-luokassa saatiin yllätyshopeaa Elina Jouhkin tuomana. M40-luokassa Pasi Ahlroos joutui tyytymään viime vuoden tavoin hopeaan entisen seurakaverinsa nykyisin OTC:tä edustavan Marko Törmäsen jälkeen. Waldemar ”Wallu” Aintila hävisi yhdeksällä sekunnilla aika-ajomestaruuden, ottaen hopeaa. Sunnuntain SM-yhteislähdössä ”Wallu” sitten saavutti kauan himoitsemansa mestaruuden kukistamalla OPP:n Aabel Lehtorannan kymmenellä sekunnilla. Myös naisemme ajoivat N30-luokassa taktisesti hienon ajon. Mestariksi ajoi Anna Lindström ennen CCH:n Jutta Niemistä ja pronssille Riikka Pynnönen. Tämä oli kolmas vuosi peräkkäin kun tuossa luokassa otettiin tuplamestaruus. Vuonna 2010 tuplan otti Katariina Laakkonen, vuosi myöhemmin saman teki Riikka Pynnönen ja nyt Anna Lindström. M75-luokan maantiellä säästeliäästi koko kauden kilpaillut Toivo ”Topi” Outinen joutui loppukirissä taipumaan neljänneksi.

Helsingin velodromin kunto puhutti

Kun ratapyöräilyn suomenmestaruuskilpailut saatiin käyntiin Omniumin osalta, oli vahvasti esillä Helsingin velodromin radan kunto turvallisuusnäkökulmasta. Paikalla olleet seurat jättivät vastalauseen epäkohdista liittyen radan kuntoon. Päällimmäisenä tarkoituksena oli tällä viestittää eteenpäin ratapyöräilyn tilannetta maassamme ja siten edistää mahdollisen sisävelodromin kaavailujen edistymistä käytännön tasolle.

Myös ratapyöräilyn muista mestaruuksista ajettiin Helsingin Olympiavelodromilla. Riikka Pynnönen onnistui parhaiten, ottaen hopeamitalit sekä naisten linja-ajosta että naisten takaa-ajosta. Viimeksi mainitussa Laura Lilja jäi juuri mitaleiden ulkopuolelle neljänneksi. Vastaavasti Riikka jäi niukasti neljännelle sijalle naisten 500 metrin aika-ajossa. ISM-titteleistä taisteltaessa Pasi Ahlroos oli jo kolmannentoista kerran oman ikäluokkansa ykkönen takaa-ajossa. Nyt tuli näytöstyyliin M40-luokan mestaruus. Seuran uusi löytö Harri Rajaniemi otti pronssia M40-luokan kilometrillä ja paransi sijoitustaan yhdellä saman luokan eräajossa, ottaen siinä hopeamitalin. Waldemar Aintila oli hopeapoika M10-luokan 500 metrillä ja kahdella kilometrillä.

Emma Sten uuden maastoluokan U23 XCO-mestariksi

Maastopyöräilyn XCO-titteleistä taisteltiin kuuden vuoden tauon jälkeen taas Kouvolan Mielakan rinteen ympäristössä. SPU:n syyskokous oli maastopuolelle hyväksynyt niin miehissä kuin naisissakin uuden U23-luokan uudeksi SM-luokaksi. Naisten U23-luokassa Emma Sten voitti ylivoimaisesti ja samassa luokassa viimeistä vuotta kilpaillut Laura Lilja nappasi vielä pronssisen mitalin palkintokaappiinsa. M40-luokka kilpaili ISM-mitaleista ja tiukan taistelun jälkeen Mikko Kivi kykeni ensimmäisen kerran nousemaan tässä lajissa korkeimmalle pallille.

Maratonmestaruuksista taisteltiin syksyllä Hyvinkäällä. Pasi Ahlroos osallistui myös kilpailuun, mutta joutui rengasrikosta johtuen hyppäämään sivuun M40-luokan kärkiryhmästä. Mikko Kivi sen sijaan ajoi ehjän kilpailun, joka lopussa palkittiin kyseisen luokan ISM-pronssilla. naisissa Emma Sten oli viides.
Cyclocross -mestaruuksista (2013 tittelit) kilpailtiin kahden vuoden takaisissa maisemissa Helsingin Kontulassa. Anna Lindström crossasi naisten luokan SM-hopealle ja N16-luokan tytöissä Cecilia Aintila oli kolmas. Uutena ISM-lajina oli M50-luokan cyclocross. Tässä Jari Kulmala ajoi tasaisen varmasti ottaen lopulta pronssia.

Seura vailla omaa kuntotapahtumaa, joka toisi taloudellisia puitteita

Seura ei tänäkään vuonna järjestänyt omaa kansallista kilpailua Muissa kansallisissa kilpailuissa pääluokissa menestys oli melko vaatimatonta. Parhaimpana suorituksena voidaan pitää Emma Stenin naisten luokan kakkostilaa Tampereen Fuji-Peloton GP:ssä (entinen Rosendahl GP). Kilpailussa Emma hävisi loppukirissä muutamia senttejä Porin Tarmon Lotta Lepistölle. Jos maali olisi ollut muutamia metrejä aikaisemmin, olisi Emma ollut kilpailun ykkönen. Seuran nuoremmat ja vanhemmat miesajajat ajoivat yhdessä monta kilpailua juuri kilpa-luokassa ja onnistuivat siellä taktisesti hyvin organisoimaan tilanteet itselleen edukkaiksi. Täten kauden lopussa Kari Pajanne sijoittui kilpa-luokan maantiecupissa lopulta kokonaistuloksissa toiseksi NCK:n Petter Mattsonin jälkeen. Ratapyöräilycupissa isä ja poika Aintila eli Juha (M40) sekä Waldemar (M10) sijoittuivat luokissaan toisiksi. Samaisessa ratapyöräilycupissa Raphael Gardette jäi M30-luokassa seitsemän pisteen päähän kolmannesta paikasta sijoittuen neljänneksi. Maastopyöräilyn maratoncupissa Mikko Kivi voitti M40-luokan niukasti viidellätoista pisteellä ennen PKK:n Ismo Perttulaa. Aluecupissa, joka edelleen kulki nimellä Bianchi Cup, otti Kari Pajanne (M40) toisen tilan ja Cecilia Aintila (N16) kolmannen tilan kokonaiscupissa. Sisäpyöräilyn Wattbike Cupissa Harry Strömberg oli M40-luokan kakkonen. Saman lajin epävirallisissa SM-kilpailuissa Harry voitti M40-luokan ja Aapo Rainio oli kolmas M18-luokassa.

Pääkaupunkiseudulla pyöri tästä vuodesta lähtien jo kolme massatapahtumaa, jotka saavat innoitusta suurten ammattilaiskilpailujen nimistä. Nämä olivat vanha tuttu Tour de Helsinki ja uusina Giro d’Espoo sekä Vuelta Vantaa. Näiden kaikkien kolmen tapahtuman keulahenkilöinä urakoi nykyisiä tai entisiä seuramme jäseniä. Nykyinen varapuheenjohtajamme Olli Heikurinen TdH:ssa sekä entiset jäsenemme Tapani Hovinen Girossa ja Ville Ilves Vueltassa. Harmillista, ettei heidän osaamistaan ole aiempina vuosina pystytty hyödyntämään seurassamme paremmin. Ollin panos toki seuramme kisajärjestelyissä yli 20 vuotta on ollut erittäin merkittävä. Mutta mihin olisimme päässeetkään, jos kaikki osaajat olisivat yhdistäneet voimavaransa jo IK-32:ssa ollessaan. Silloin olisimme ehkä saaneet luotua seuralle uudestaan oman kuntopyöräilytapahtuman, joka ennen kaikkea olisi tuonut seuralle pitkäkestoista taloudellista vakautta.

Oman aktiiviuransa lopettanut, mutta edelleen seuramme jäsen, Katariina Laakkonen onnistui haaveessaan toteuttaa pääkaupunkiseudulle kansainväliset mitat täyttävä BMX-rata. Tämän projektin hän toteutti BMX Helsingin alaisuudessa ja syksyllä pääsivät halukkaat jo Helsingin Kivikon uudelle radalle kokeilemaan BMX-taitojaan.

Pasi Ahlroos äänivyöryllä takaisin SPU:n hallitukseen

Seuran kiertopalkinnot matkasivat taas uusiin koteihin. Viljo ”Ville” Pyykkösen muistopalkinto oli katkolla ja päätyi ikiajoiksi Pasi Ahlroosin palkintokaappiin, hänen saavutettua eniten kiinnityksiä menneiltä kymmeneltä vuodelta. Svea Pyykkönen halusi lahjoittaa uuden vastaavan kiertopalkinnon samoilla säännöillä. Palkinnon nimeksi annettiin Viljo ”Ville” Pyykkösen muistopalkinto II ja se ojennettiin menneen kauden menestyksestä euroopanmestari Riikka Pynnöselle.

Parhaan naispyöräilijän palkinto meni Anna Lindströmille ja ansioituneen nuoren pyöräilijän palkinto vastaavasti Waldemar Aintilalle. Aktiivisesti parhaiten menestyneen lautanen meni Pasi Ahlroosille, joka myös sen myötä sai palkinnon omakseen. Oranssipalkinto päätettiin antaa Ville-Pekka Reposelle hänen hienosta työstään niin seuran jäsenlehden kuin nettisivujenkin parissa.

Focus Ladies -tempot jatkuivat Röylän tiellä ja kauden aikana Anna Lindström rikkoi Merja Kivirannan entisen naisten reittiennätyksen. Anna kellotti 14:49, kun Merjan entinen ennätys oli ollut 14:58. Talven yhteislenkit toivat monen uuden jäsenen tietouteen paljon uusia lenkkireittejä ryhmän kierrettyä sunnuntaisin aina eri maisemissa. Spinningit jatkuivat Masalassa kolme kertaa viikossa vetäjien ollessa samat kuin aikaisemmin.

Pasi Ahlroosin oltua vuoden poissa SPU:n luottamustehtävistä pyydettiin hänet seuran ulkopuolisten taholta asettumaan uudestaan ehdolle SPU:n hallitukseen. SPU:n edellisen syksyn syyskokouksessa hallituksen jäsenten valinnat menivät äänestykseen. Pasi Ahlroos sai eniten ääniä (98 ääntä 104:stä mahdollisesta) ja näin hänen työpanoksensa SPU:n alaisuudessa taas jatkui. Myös Björn Palm palasi SPU:n Sääntö- ja tuomarivaliokuntaan sen myötä, kun Timo Luostarinen oli poissa SPU:n puheenjohtajapaikalta. Esko Eloranta jatkoi SPU:n harrastepyöräilyvaliokunnassa. SFI cykelrådetissa Björn Palm jatkoi sihteerinä, jota tehtävää hän on hoitanut jo vuodesta 1974 lähtien. Cykelrådetin jäsenenä jatkoi Pasi Ahlroos. Hän oli myös mukana NÅID:in hallituksessa. Seuramme puheenjohtajakaudellaan vuodesta 2005 lähtien Pasi on pyrkinyt edistämään pyöräilyä ja seuramme asemaa hyvin moniulotteisesti olemalla mukana monessa eri järjestössä, joihin IK-32 kuuluu (SPU, SFI, NÅID). Kokemus on osoittanut vaikutusmahdollisuuksien olevan huomattavasti suuremmat seuran ulkopuolelta kuin seuran sisältä. Toki silloin seuratoiminnan ylläpito vaatii paljon aktiivisuutta muilta seurassa toimivilta, puheenjohtajan ajankäytön rajojen tullessa vastaan järjestötoiminnan kiireiden vuoksi.

SFI:n 100-vuotisjuhlakilpailut Ahvenanmaalla oranssien komennossa

SFI:n juhlavuodet kulkevat aina käsi kädessä seuramme juhlavuosien kanssa, vaikkakin SFI 20 vuotta aikaisemmin perustettuna hiukan meitä edellä meneekin. Tänä vuonna vietettiin monellakin eri tavalla SFI:n 100-vuotisjuhlia. Keväällä juhlallisuudet alkoivat Helsingin Kalastajatorpalla vietetyllä juhlalla, jossa jaettiin erilaisia ansiomitaleja. Seurastamme Björn Palm palkittiin siellä SFI:n ansioristillä numero 121. Syksyllä Kuortaneen leirin yhteydessä oli sitten urheilijoille eli ns. ”Next generationille” suunnattu juhla.

Tuohon väliin mahtui sitten vielä Ahvenanmaan Maarianhaminan lähistöllä käydyt SFI:n 100-vuotisjuhlakilpailut, jotka olivat enemmän kuin seuramme ajajien hallintaa etenkin kun TWD-Länken ja myös hyvin pitkälle Akilles loistivat poissaolollaan. Miesten pääluokan kolmikko oli niin aika-ajossa kuin maantielläkin Pasi Ahlroos, Janne Nurminen ja Ville-Pekka Reponen. Naisten molemmat kilpailut voitti Anna Lindström. Tempossa Merja Kivirannan urheilu-uran jäähyväiskilpailuksi päätynyt ajo toi hopeamitalin ennen Riikka Pynnöstä. Riikka oli sitten maantien yhteislähdössä kakkonen ja kolmonen oli Anne-Mari Brunfelt. Tytöissä Ida Sten ja Vilma Alanko ottivat kärkitilat N18-luokassa molemmissa lajeissa. N16-luokan molempien päivien ykkönen oli Cecilia ”Cecci” Aintila. Hänen nuoremmat sisaruksensa Waldemar ja Wilma Aintila olivat puolestaan ykkösiä M/N10-luokkien molemmissa lajeissa. M30-luokassa Keijo ”Keke” Hirvonen oli hopeamies molempina päivinä. M40-luokan voittoon polki Kari Pajanne ennen Jari Kulmalaa. Maantiellä Jari otti mestaruuden ja Kari pronssin. SFI-kiertopalkinnon puolustaminen edelliseltä vuodelta onnistui ongelmitta, kun IK-32 saavutti 56 pistettä ja toiseksi sijoittunut GIF vain 6 pistettä. Seuramme yhteishengen kannalta tämä kilpailumatka oli loistava.

Ratamestaruuksista kilpailtiin SM-kilpailujen yhteydessä. Siinä naisten 500 metrillä mitalit menivät järjestyksessä Riikka Pynnönen, Laura Lilja ja Emma Sten. Kärkikaksikko oli sama 3 km:llä, mutta siinä pronssi meni Anna Lindströmille. Vilma Alanko oli molempien N18-luokan matkojen mestari. N16-luokassa Cecilia Aintila otti pronssia 500 metrillä ja hopeaa 2 km:llä. Waldemar ja Wilma Aintila olivat mestareita molemmissa lajeissa M/N10-luokissa.

M40-luokan kilometrillä Harri Rajaniemi oli ykkönen ja Juha Aintila pronssimies. Saman luokan 3 km:n takaa-ajossa Pasi Ahlroos oli mestari. Maastomestaruudet (XCO) ratkottiin myös SM-kilpailun yhteydessä naisten kärkikaksikon ollessa Emma Sten ja Laura Lilja. M40-luokan voittaja oli Mikko Kivi. Cyclocross-mestaruudet oli ratkottu jo vuoden 2011 syksyllä, mutta silti ne olivat 2012 mestaruuskilpailuja vuonna 2010 tehdyn päätöksen mukaisesti. Naisten kolmen kärki oli täten Riikka Pynnönen, Anna Lindström ja Eeva Makkonen. Vilma Alanko oli juniorityttöjen ykkönen. Tomi Kallio puolestaan sai miesten puolella SFI-hopeaa.

Keväällä SFI:n Sjutusan-ryhmän Mallorcan leirille pääsivät seurastamme mukaan edellisen vuoden näyttöjen perusteella Riikka Pynnönen, Merja Kiviranta, Anna Lindström, Laura Lilja, Emma Sten ja Vilma Alanko.

2013

Jo kahdeskymmenes vuosikerta Iikoolaista

Jäsenlehtemme Iikoolainen ilmestyi vain kerran tuplanumerona ja tämä oli jo kahdeskymmenes vuosikerta. Lehden toteutuksesta vastasi edellisten vuosien tavoin Pasi Ahlroos ja Ville-Pekka Reponen. Focus Ladies -tiimin nettisivut siirtyivät alkuvuonna koko seuran nettisivujen alaisuuteen, muodostaen näin yhtenäisen ison kokonaiskuvan seurasta. Loppuvuodesta avattiin nettisivujen yhteyteen keskustelufoorumi jäsenistölle. Tämä ei kuitenkaan koskaan saavuttanut sen suurempaa suosiota, pääosan jäsenistöstä edelleen käyttäessä tarkoitukseen seuran suljettua osastoa Facebookissa.

Seuran ajoasuja uudistettiin ja uusissa asuissa seuran salmiakkilogo näkyy hyvinkin edustavasti. Toki Focus Ladies -ryhmä ajoi edelleen omilla tiimiasuillaan. Asuihin saatiin mukaan useiden yrityksien mainoksia. Uudet sponsorit olivat Bikeboard Center / Focus, Linnakkeen Hammas, SRV, Ilta-Sanomat, Neutech, Enervit ja FL-teamin oma tukija Oxit Oy. Seurasiirrot toivat ja veivät. Antero Salvanto palasi vuoden CCH-vierailultaan, lähinnä kai hakeakseen loppuvuodesta perustettavaan tiimiinsä ajokavereita myös oransseista. Pikaluistelija Jenni Kukkonen tuli Focus Ladies Teamiin Kiimingin Riennosta. Vastaavasti Vilma Alanko alkoi panostaa BMX-ajamiseen ja siirtyi BMX Helsinkiin. Kaverukset Harri Rajaniemi ja Jussi Sillanpää vaihtoivat Cycle Club Helsingin riveihin.

Seuramme entisistä jäsenistä menehtyi vuoden aikana tammikuussa Kaj Löfström vain 44 vuoden ikäisenä. Myöhemmin syksyllä kuoli myös hänen isänsä Christer. Toukokuussa Ari Kettunen menehtyi viikkoa ennen omia 60-vuotispäiviään. Arin merkitys seuran sen hetkiseen spinningsalikuvioon oli merkittävä. Hän oli nimittäin yksi LähiTapiola Areenan omistajista ja pystyi vaikuttamaan ratkaisevasti moniin asioihin ajovuoroista lähtien. Niissä tapahtuikin selkeä heikennys loppukaudesta Arin poistuttua keskuudestamme.

Kauden lisenssiajajamäärä pysyi hyvin lähellä edellisen vuoden tasoa, nousten neljällä ajajalla viiteenkymmeneen. Se oli neljänneksi eniten koko maassa. SPU:n toimintapistekilpailussa nousimme kaksi sijaa edellisestä vuodesta, päätyen nyt sijalle viisi. Piste-ero neljänteen Team Velo Cyclingiin oli vaivaiset kaksi pistettä (848p vastaan 846p).

Riikka Pynnönen otti tuplamaailmanmestaruuden

Edellisenä vuonna mastereiden Euroopan mestaruuden voittanut Riikka Pynnönen laittoi kauden päätavoitteeksi mastereiden maailmanmestaruudet Italian Trentossa. Jotta sinne sai osallistumisoikeuden, kävi Riikka Tanskassa Kööpenhaminassa ajamassa karsintakisat ”Copenhagen Gran Fondo”, jossa hän voitti yhteislähdön ja oli toinen tempossa. Syyskuun varsinaisessa MM-kisassa Riikka korjasi kotiin N30-luokan maailmanmestaruudet niin tempossa kuin maantiellä ja hänet puettiin täten kahdesti sateenkaaripaitaan. Kari Pajanne puolestaan ajoi upeasti mastereiden PM-kilpailuissa Tanskan Randersissa ja sai sieltä kotiinvietäväksi PM-hopeamitalin luokan M50 temposta. Mikko Kivi osallistui Itävallan Grazissa master-luokkien MTB Marathonin EM-kilpailuihin. Mikko ajoi luokassa M45 sijalle 16. Pohjoismaiset mestaruudet MTB XCO:ssa oli Suomessa Hyvinkäällä. Siellä Mikko Kivi ajoi M40-luokan kuudenneksi.

Emma Sten oli maajoukkueen matkassa Sveitsin GP Cham-Hagendorn -kilpailussa sijoittuen sijalle 27. Samassa kilpailussa vielä tässä vaiheessa Porin Tarmoa edustanut Lotta Lepistö ajoi neljänneksi ja sillä näytöllä pääsi mukaan Bigla-ammattilaisjoukkueen matkaan loppukesäksi ja tuleville vuosille. Jaana Hyvärinen oli mukana naisten maailmancupin osakilpailussa Ruotsin Vårgårdassa, mutta ei pysynyt kovassa vauhdissa mukana ja ”luuta-auto” ohjasi kylmästi kilpailusta sivuun. Anna Lindström kilpaili alkuvuonna erilaissa lähdöissä USA:ssa, jonne oli muuttanut edellisen vuoden lopussa.

SM/ISM-mitalien määrässä pieni lisäys

SM/ISM-tilastossa tuli pieni heikennys sijalta kuusi sijalle seitsemän. Tämä, vaikka mitalien määrä kasvoi kahdella edellisestä vuodesta, ollen nyt 29 (7+12+10). Sijoitukseen vaikutti vähäinen kultamitalien määrä, sillä puhtaasti mitalien määrää laskiessa olisi sijoitus ollut kolmas. Cycle Club Helsinki oli edelleen selkeä ykkönen vaikka heillä mitalimäärä tippui kymmenellä edellisestä vuodesta ollen nyt 71 (31+19+21). Jos katsotaan vain SM-mitaleja oli sijoituksemme viides yhdellätoista mitalilla (3+5+3) ja taas ISM-mitaleissa seitsemäs sija 19 (4+7+8) mitalilla. Joissakin mitalitilastoissa voi esiintyä yhden tai kahden mitalin heitto puolin tai toisin riippuen laskutavasta, kumpaan vuoteen syksyisin ajettu cyclocross on huomioitu mukaan (virallisesti vasta tulevan vuoden mestaruuskilpailu vaikka ajettu jo edellisenä syksynä).

Seuran kautta aikojen ensimmäinen dopingkäry

SM-tempo ajettiin Porissa. Naisten kilpailussa Emma Sten nappasi itselleeni pronssimitalin sekunnin erolla seurakaveri Riikka Pynnöseen. Joukkuekilpailumestaruus tuli kotiin, kun Anna Lindström ajoi vielä sijalle 12. Jos Olli Aaltonen olisi saatu mukaan kilpailuun olisi miehissä ollut kaikki mahdollisuudet jopa eliten joukkuemestaruuteen. Tämä ei kuitenkaan toteutunut Ollin työmatkan takia. Lopulta miehissä joukkuepronssi jäi vaivaisen neljän sekunnin päähän, kun CC Picaro nappasi sen täpärästi oransseilta. Miestemme joukkueen henkilökohtaiset sijoitukset olivat 9. Pasi Ahlroos, 12. Kari Pajanne ja 19. Janne Nurminen. Tämän myötä Ahlroosilla on vuosien varrelta miesten eliten SM-temposta kaikki top ten -sijoitukset mestaruutta lukuun ottamatta ja joitakin niistä sijoituksista jopa useita.

SM-maantie ajettiin myös Porissa. Riikka Pynnönen oli useampaan otteeseen irtiotoissa. Alkumatkan irtiotossa oli mukana Lotta Lepistö (PoTa) ja Kirsi Väinölä (UP). Joukkuejohto kuitenkin antoi Riikalle kiellon jatkaa vetotöitä tuossa irtiotossa, jossa mukana oli seurastamme pari vuotta aikaisemmin pois lähtenyt Väinölä. Kilpailun loppuvaiheessa muodostui uusi irtiotto, jossa Riikka karkasi kahdestaan Lotta Lepistön kanssa. Maalisuoralla Riikalla ei kuitenkaan ollut eväitä vastata Lotan loppukiriin. Pääjoukon kirin korjasi Anna Lindström. Anna oli edellisenä syksynä muuttanut Yhdysvaltoihin ja myös sen myötä vaihtanut valmentajaa ja harjoitussysteemejä. Hän kävi Suomessa ajamassa vain SM-kilpailut, niin tempon kuin maantien. Yhteislähtökisan kolmas paikka vei Annan dopingtestiin. Tästä testitulos oli positiivinen. Saadun selvityksen mukaan tämä johtui Annan SM-tempon jälkeen käyttämästä amerikkalaisesta palautustuotteesta, joka sisälsi Annan tietämättä kiellettyä ainetta Octopaminia, joka on luonteltaan piriste. Kun selvitys oli vielä kesken ADT:n kanssa, joutui Anna syksyllä vakavaan liikenneonnettomuuteen Yhdysvalloissa ja sen seurauksena hän oli monta viikkoa koomassa. Kukaan ei tiennyt toipuuko Anna koskaan tuosta. Anna kuitenkin toipui ja sen myötä hänelle langetettiin kahden vuoden kilpailukielto. Joukkuemestaruuden Anna ja muut tytöt saivat pitää koska testi oli tehty vasta seuraavana päivänä, eikä sitä edeltävien päivien tuloksia voitu mitätöidä. Toki myös Annan antaman selvityksen mukaan käry johtui nimenomaan tempon jälkeen käytetystä palautustuotteesta. Miesten SM-maantiellä Janne Nurminen oli lähellä top ten -sijoitusta, jääden kuitenkin sijalle yksitoista.

Tampereella ajetussa SM-kortteliajossa Jaana Hyvärinen oli naisten luokassa viides. SM-paritempo ajettiin myös Porissa. Naiset eivät pystyneet puolustamaan edellisen vuoden kaksoisvoittoa vaan jäivät parilla Jaana Hyvärinen ja Mirka Vahtera neljänsiksi. Miesten pari Pasi Ahlroos ja Olli Aaltonen eivät päässeet edes lähtöön, ensiksi mainitun sairastuttua edeltävinä päivinä.

Ikäluokkien Suomen mestaruuksiin ei aluksi meinannut löytyä järjestäjää. Kuvio lopulta kuitenkin ratkesi siihen, kun IK-32 otti järjestettäväkseen junioreiden kisat ja Säkylän Yritys ikureiden kekkerit. N10-luokan ISM-tempossa Kirkkonummella Wilma Aintila ajoi viidenneksi ja isosisko Cecilia N16-luokan neljänneksi. Myös Kirkkonummella ajettu maantie toi Cecilialle saman sijan, kuten myös pikkuveljelle Waldemarille luokassa M12. Tässä kisassa Wilma puolestaan löytyi sijalta kuusi N10-sarjassa. Joten kotikisoissa ei saatu ainuttakaan mitalia.

Mastereiden ISM-kisoissa sen sijaan tuli montakin prenikkaa. Riikka Pynnönen ajoi pronssille N30-luokan tempossa ja maantiellä. Pasi Ahlroos palasi taas parin välivuoden jälkeen M40-luokan ykköseksi voittamalla CCH:n Kreu Maisniemen kymmenellä sekunnilla. Kari Pajanne otti M50-sarjan tempossa hopeaa CCH:n Jan Elmgrenin perässä. Maantiellä Kari oli irti Jari Kulmalan kanssa. Kaksikko korjasi tuossa järjestyksessä kirkkaimmat mitalit M50-luokassa. Olli Aaltonen ja Janne Nurminen jäivät ISM-tempossa M30-luokassa mitalitta neljänneksi ja viidenneksi. Saman luokan ISM-maantiellä Ilari ”Ile” Laine oli irti ACT:n Lasse Huovilaisen kanssa, ottaen lopulta hopeamitalin kotiin vietäväksi.

Pitkästä aikaa SM-ratakisoissa kunnolla tekemisen meininkiä

SM-ratakisoista ropisi seuralle paljon mitaleja. Tosin ratakisat avanneessa SM-Omnium -ajossa Riikka Pynnösen oli tyytyminen ikävimpään eli neljänteen tilaan naisten luokassa. Jenni Kukkosen mukaantulo toi taas naisten sprinttilajit aivan uudella tavalla pelikartalle. Jenni voitti naisten 500 m aika-ajon ensimmäistä kertaa seuran historiassa uudella seuran ennätyksellä 37,97. Eija Lemola oli vajaa kaksikymmentä vuotta aikaisemmin vuonna 1995 yltänyt kyseisellä matkalla hopeapallille. Toki on todettava, että naisilla oli sitä aikaisemmin ollut matkana miesten tavoin 1 km ja siltä matkalta löytyy Rauni Pussin Suomen mestaruus vuodelta 1987. Palataksemme käsiteltävään kilpailuun, niin Jaana Hyvärinen sijoittui neljänneksi ja Riikka Pynnönen kuudenneksi. Jenni ylsi myös hopeapallille naisten eräajossa hävittyään niukasti finaaliajojen kakkoslähdön CCH:n Elisa Turuselle. Riikka Pynnönen polki viime vuoden tavoin naisten 3km:n takaa-ajofinaalissa, mutta jäi tälläkin kertaa toiseksi TVC:n Pia Pensaaren jälkeen. Jaana Hyvärinen ajoi pronssille samassa luokassa.

Uutena SM-lajina oli naisten 4 km:n joukkueajo, jossa Riikka Pynnönen, Jaana Hyvärinen, Emma Sten ja Laura Lilja polkivat mestareiksi. Miehissäkin saatiin viiden vuoden tauon jälkeen joukkue kasaan. Pasi Ahlroos, Olli Aaltonen, Janne Nurminen ja Antero Salvanto kellottivat 4:52,57, joka riitti finaalipaikkaan. Loppukilpailussa CCH:n joukkue oli selvästi vahvempi. Oranssien ongelmana oli siinäkin, kuten alkuerässä, ettei Antero pysynyt vauhdissa mukana. N16-luokan kahdella kilometrillä Cecilia Aintila nousi kakkospallille ottamaan vastaan hopeaprenikkaa. M30-luokassa Janne Nurminen ajoi pronssille niin 1 km:llä kuin 3 km:lläkin.

M40-luokan 3 km:n takaa-ajossa Pasi Ahlroos otti jo neljännentoista peräkkäisen mestaruuden omassa luokassaan. Hopealle tuli Tommi Nieminen ja pronssille Antero Salvanto. Tommi Nieminen sai myös hopeaa M40-luokan kilometrillä, jossa kellotti seuran uudeksi ikämiesennätykseksi 1:12,16. Kari Pajanne voitti M50-luokan kaksi kilometriä ja saman luokan 500 metrillä Harry Strömberg tuuppasi hopealle. Wilma Aintila nousi myös kakkospallille N10-luokan 500 metrillä ja pronssipallille saman luokan neljä kertaa pidemmällä matkalla. M12-luokan kahdella kilometrillä Waldemar Aintila sijoittui niin ikään kolmanneksi. Saman luokan viidelläsadalla metrillä hän jäi niukasti mitaleiden ulkopuolelle neljänneksi.

Wattbike-kilpailut edelleen vailla virallista mestaruuskilpailustatusta

Maastopyöräilyn alalajeissa MTB XCO ja MTB Marathonissa edustajamme olivat melko kaukana kärjestä. Liedossa järjestetyssä SM-cyclocrossissa Cecilia Aintilalle ojennettiin N18-kultamitali (vuosimallia 2014). Saman kilpailun naisten luokassa Jaana Hyvärinen oli viides.

Epävirallisissa SM-kisoissa Wattbikella saatiin useita mitaleita. Elite luokan 4000 metrillä Ville-Pekka Reponen oli toinen ja Juha Kettunen kolmas. M50-luokan vastaavalla matkalla Harry Strömberg polki ykköseksi ja Kari Pajanne toiseksi. Naisten N40-luokan ykkönen oli Elina Jouhki. Pidemmällä 10 000 metrin matkalla Juha Kettunen oli myös elite-luokan kolmas ja Harry Strömberg M50-luokan ykkönen. Nämä sisällä Wattbikella ajetut kilpailut eivät kuitenkaan ole joidenkin henkilöiden useista yrityksistä huolimatta saaneet virallista SM-statusta, joten niistä saatuja mitaleita ei lasketa mukaan seuran SM-mitalitilastoihin.

Jaana Hyvärinen maantiecupin kakkoseksi

Jaana Hyväriselle kertyi naisten luokasta kauden aikana kourallinen kakkospaikkoja kansallisista kilpailuista, muttei yhtään voittoa. Riikka Pynnönen oli Porvoon ajossa oikeassa irtiotossa, mutta maalimäessä joutui toteamaan Porin Tarmon Lotta Lepistön nopeammaksi, joten siitäkin jäi käteen kakkospaikka. Maantiecupissa Jaana Hyvärinen sijoittui toiseksi naisten luokassa ja Ville-Pekka Reponen sijoittui kolmanneksi miesten Kilpa-luokassa. Master cupissa Kari Pajanne voitti M50-luokan. Ratacupissa Antero Salvanto sijoittui toiseksi M40-luokassa ja samaan sijoitukseen ylsivät myös Harry Strömberg luokassa M50 sekä Wilma Aintila luokassa N10. Tommi Nieminen oli M40-luokan kolmas. Bianchi-aluecupissa Ville-Pekka Reponen oli Elite-luokan kolmas. M50-luokassa Kari Pajanne oli ykkönen ja Harry Strömberg kolmas. Cecilia Aintila voitti N16-luokan ja pikkusisko Wilma Aintila oli N10-luokassa toinen. Sisäpyöräilyn Wattbike-cupissa Harry Strömberg voitti M50-luokan.

Björn Palm SFI-cykelrådetin puheenjohtajaksi

Seuran omat kiertopalkinnot ojennettiin kauden päätyttyä. Ville Pyykkösen muistopalkinto II annettiin edellisen vuoden tavoin Riikka Pynnöselle. Paras naispyöräilijä -pysti meni taas Jenni Kukkoselle. Ansioituneen nuoren pyöräilijän palkinto pysyi edellisestä vuodesta saman perheen sisällä, mutta nyt sen sai sisaruksista nuorin, Wilma Aintila. Oranssi kiertopalkinto taas ojennettiin saman perheen isälle Juha Aintilalle hänen mittavasta taustatyöstään seuramme hyväksi.
Olli Aaltonen ajoi kesällä seuran harjoitustempossa Röylässä uuden reittiennätyksen 12:33 rikkoen Pasi Ahlroosin vanhan ennätyksen. Kyseiset herrat kohtasivat kauden aikana kolmesti eri aika-ajoissa ja näissä mittelöissä oli Pasi kaikilla kerroilla kuitenkin nopeampi. Seuran yhteislenkit pyörivät talvikuukausina Pasi Ahlroosin vetäminä, kuten myös spinningit, joissa loppukeväästä saatiin käyttöömme yläsali Masalan LähiTapiola Areenassa. Kari Pajanne ja Janne Nurminen osallistuivat SPU:n järjestämille valmennuskursseille. Sen myötä Kari Pajanne myös piti seuran miehille joitakin yksittäisiä harjoituksia eri teemoilla.

Pasi Ahlroos istui vielä mukana tämän vuoden Suomen Pyöräilyunionin hallituksessa, kunnes hän itse päätti ajanpuutteen takia astua sivuun tuosta luottamustehtävästä, oman seuran sisältä kun ei tuntunut löytyvän riittävästi vapaaehtoisia hoitamaan seuran pakollisia perustöitä. Pasi Ahlroos jatkoi jäsenenä SFI:n cykelrådetissa ja NÅID:n hallituksessa. Esko Eloranta toimi edelleen SPU:n harrastepyöräilyvaliokunnassa. Björn Palm toimi SFI:n hallituksessa, hänet valittiin SFI-cykelrådetin puheenjohtajaksi ja hän oli myös mukana SPU:n tuomari- ja sääntövaliokunnassa.

Pasi Ahlroosille toiseksi eniten Elite-tason SFI-mestaruuksia kautta aikojen

Seuramme pyöräilijöistä Riikka Pynnönen ja Emma Sten valittiin edellisen kauden näyttöjen perusteella SFI sju tusan -ryhmään ja he pääsivät keväällä Mallorcalle kahdeksi viikoksi harjoittelemaan. Anna-Nokso Koivisto osallistui myös omakustanteisena tuolle leirille, jonka vetäjänä toimi Pasi Ahlroos. Myös Laura Lilja, Anna Lindström, Merja Kiviranta ja Vilma Alanko oli alun perin valittu Sju tusan-ryhmään, mutta he eivät kuitenkaan erilaisista syistä hyödyntäneet tätä tarjottua mahdollisuutta. Syksyllä SFI:n tuomarikoulutuksesta astui ulos seurallemme peräti 22 uutta tuomaria. Käytännön tasolla kuitenkin turhan harva heistä toimi ns. kenttätyössä.

Maantiepuolen SFI-mestaruudet ratkottiin edellisen vuoden tavoin omina mestaruuskilpailuinaan, nyt Uusi-Kaarlepyyssä. IK-32 sai paikalle iskukyisen porukan ja sai kolmatta vuotta peräkkäin SFI-kiertopalkinnon itselleen. Ero oli loppupelissä selkeä, sillä oranssit keräsivät kasaan 59 pistettä, kun toiseksi tullut Porvoon Akilles joutui tyytymään 43 pisteeseen. Kilpailut käynnistyivät tempolla ja kelinä oli kaatosade. Miesten ykköseksi polki Pasi Ahlroos lähes minuutin erolla Olli Aaltoseen, joka kahdellatoista sekunnilla päihitti seurakaverinsa Janne Nurmisen. Antero Salvanto vielä täydensi nelospaikallaan. Naisissa Riikka Pynnönen ja Mirka Vahtera olivat kaksi parasta. M30-luokassa mitalikolmikko oli Ilari Laine, Seppo Kettunen ja Keijo Hirvonen. M40-luokan ykköseksi polki Tommi Nieminen ja samaan ylsi Kari Pajanne luokassa M50. Aintilan perheen lapset Cecilia (N16), Waldemar (M12) ja Wilma (N12) napsivat kaikki myös luokkavoiton.

Yhteislähtö lähti käyntiin astetta paremmassa kelissä. Kilpailun puolen välin tietämissä Pasi Ahlroos irtosi U23-luokan Joni Kanervan (Akilles) kanssa irtiottoon. Seuramme muut kaverit eivät kuitenkaan myöhemmin olleet hereillä ja laskivat lisäksi pääryhmästä irti Akilleksen kolmikon ja yhden TWD-Länkenin ajajan. Kaikki olivat joko U23-sarjalaisia tai junioriluokkalaisia. Pasi odotti ”takana tulevassa junassa” olevan oman seuran vahvistuksia, mutta turhaan. Näin hän jäi ajamaan kilpailun voitosta yksin neljää Porvon Akilleksen ajajaa vastaan. Pasi sai porukan hajotettua muutamia kilometrejä ennen maalia, mutta ei loppukirissä mahtanut mitään U23-luokan mestaruuden vieneelle Max Puttoselle. Ahlroos tuli toisena maaliin ja kuittasi kuitenkin sillä Elite-luokan mestaruuden. Muut miesten Elite-luokan mitalit menivät Olli Aaltoselle ja Janne Nurmiselle, jotka tässäkin lajissa jättivät Antero Salvannon neljänneksi. Naisten kilpailussa Riikka Pynnönen oli omaa luokkaansa pitkällä yksinäisellä irtiotolla. Mirka Vahtera otti pronssisen mitalin. M30-luokassa Seppo Kettunen oli toinen ja Jere Valkonen kolmas. M40-luokassa Tommi Nieminen sai pronssia. M50-mestari oli Jari Kulmala. Aintilan kolme lasta olivat omissa sarjoissaan mestareita ihan kuten edellisen päivän tempossa.

Ratamestaruudet ratkottiin edellisten vuosien malliin SM/ISM-kisojen yhteydessä. Naisten 500 m kaikki mitalit tulivat oransseille järjestyksessä Jenni Kukkonen, Jaana Hyvärinen ja Riikka Pynnönen. Naisten 3 km:llä puolestaan mitalikolmikon muodostivat voittajana Riikka Pynnönen, hopeaa Jaana Hyvärinen ja pronssia Anna-Nokso Koivisto. Naisten joukkue voitti joukkuetakaa-ajon kokoonpanolla Riikka Pynnönen, Emma Sten, Laura Lilja ja Jaana Hyvärinen. Miesten ratajoukkue korjasi myös voiton joukkueajosta kokoonpanolla Pasi Ahlroos, Olli Aaltonen, Janne Nurminen ja Antero Salvanto. Tämän kauden kolmen Elite SFI-mestaruutensa myötä Pasi Ahlroos nousi kautta aikojen toiseksi eniten SFI:n Elite-mestaruuksia saavuttaneeksi pyöräilijäksi. Vain porvoolainen Ole Wackström on omalla aikakaudellaan 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla ajanut suuremman määrän. Ahlroos ohitti nyt tilastossa maineikkaat porvoolaiset Olen pojan Patrick Wackströmin sekä Harry Hannuksen.

Aintilan perheen lapset menestyivät myös radalla loistavasti. Cecilia Aintila otti pronssia N16-luokan 500 metrillä ja voitti 2 km:n matkan samassa luokassa. Wilma (N10) ja Waldemar (M12) olivat tuplamestareita voitettuaan ikäluokkansa molemmat ratamatkat. Ikämiesten kilometrillä Janne Nurminen voitti M30-luokan ja M40-luokan vastaavalla matkalla oli mestari Tommi Nieminen ennen Antero Salvantoa. Näiden kaikkien herrojen suhteen tilanne oli sama 3 km:llä, lukuun ottamatta Pasi Ahlroosin ottamaa mestaruutta, jolloin Tommin ja Anteron mitaleiden värit muuttuivat molemmilla yhden himmeämmiksi. Myös maastopuolen SFI-kisat ratkottiin SM/ISM-kisojen yhteydessä ja MTB XCO -mestari luokassa M40 oli Mikko Kivi. Kun taas jo edellisenä syksynä ratkaistut cyclocross-mestaruudet toivat Anna Lindströmille naisten luokan voiton.

2014

Uusi kerhohuone Espooseen

Alkuvuodesta seura joutui yllättäen vaihtamaan kerhohuonettaan. Edellisessä paikassa Helsingin Kannelmäessä oltiin keritty olemaan lähes kaksikymmentä vuotta. Uuden sopivan tilan löytäminen ei aluksi ollut helppoa, mutta Kari Pajanteen antaman hyvän vinkin kautta päästiin kiinni Espoon keskuksessa olevaan tilaan, joka menneinä aikoina on kulkenut nimellä ”Sunan navetta”. Tila oli sinne tultaessa suorastaan järkyttävässä kunnossa. Pasi ja Armi Ahlroos laittoivat pitkälti toistasataa työtuntia kunnostaakseen ja siivotakseen tilan käyttökelpoiseksi. Lopulta tilasta tuli varsin toimiva ja se otettiin käyttöön myös seuran yhteislenkkien lähtöpaikkana.

Seuran suljetulla osastolla Facebookissa käytiin edellisenä syksynä sen verran kiivasta sanaharkkaa, että seuran johtokunta päätti viedä asian alkuvuonna järjestettyyn vuosikokoukseen. Aluksi vuosikokouksen päätöksen myötä parit johtokunnan jäsenet lähtivät sovittelemaan asiaa ja lopulta asiat saatiin perinpohjin käytyä läpi. Lopullinen sovinto syntyi osapuolten välille äijämäisellä kädenpuristuksella ja toteamuksella ”case closed”, eikä asioihin ole sen jälkeen kenenkään tarvinnut palata uudestaan. Kuitenkin tämän turhan tapauksen myötä seuran johtokunta päätti ottaa käyttöön tiukan linjan kielenkäytöstä seuran eri palstoilla sosiaalisessa mediassa. Näissä kun helposti syntyy aivan turhia väärinkäsityksiä hiukankin huonosti valituista sanamuodoista. Tämänkin koko jupakan taustalla oli selkeä väärinkäsitys liittyen eri seurasiirtoihin ja kuka oli milläkin ajatuksella ollut kutsumassa koolle asioita käsitellyttä kokousta. Lopulta seurasiirtorintama olikin varsin vilkas kumpaankin suuntaan. Pois oransseista lähti Antero Salvannon keräämä ”tiimi”, joka muodosti CCH:n alaisuuteen tulevan ”Kivenlahden Pyörähuolto Teamin”, johon kuuluivat Olli Aaltonen, Janne Nurminen ja Jere Valkonen. Vastaavasti oransseihin saatiin Kuopion Soutajista kotimaisissa kisoissa vuosikausia paljon mainetta niittänyt Jarmo ”Jarkki” Rissanen. Naisiin tuli Velocitorista Italiassa ammattilaisenakin ajanut Jutta Nieminen. Lisäksi MTBCF:stä tuli Kari Pietikäinen ja ACT:stä Harri Susi edustamaan ikämiesosastoa.

Iikoolainen-lehteä tehtiin yksi tuplanumero Pasi Ahlroosin suunniteltua sisällön ja Ville-Pekka Reposen hoidettua lehden taiton. Tasokkaan jäsenlehden tekeminen vaatii aktiivisen jäsenistön lisäksi yllättävän paljon työtunteja henkilöiltä, jotka ovat lehteä pistämässä kasaan. Tästä syystä vastaavia julkaisuja ei juuri muilta seuroilta liene näkynyt. Seuran tukijoina jatkoivat samat kuin edellisellä kaudella, paitsi Oxit jäi pois FL-teamin sponssikuviosta.

Elokuussa poistui keskuudestamme 1971–1973 seuran puheenjohtajana toiminut Stig ”Stigu” Häggblom 88 vuoden ikäisenä. Lokakuussa kuoli yllättäen sairaskohtaukseen liikenteessä Kari Salermo 70 vuoden ikäisenä. Osa tuntee hänet ehkä parhaiten Marek Salermon isänä. Vielä ennen joulua poistui keskuudestamme 80-vuotiaana Olavi ”Ola” Åhman, joka menneinä vuosina oli hyvinkin merkittävä seuramme junioripyöräilyn tukija yrityksensä Tapiolan Pyörähuollon kautta.

Peräti 58 ajajaa lunasti oransseissa SPU:n kilpailulisenssin eli lisäystä edelliseen vuoteen tuli kahdeksan ajajaa. SPU:n toimintapistekilpailussa tuli kuitenkin sijan heikennys edelliseen kauteen verrattuna ja olimme siinä kuudensia. Tämä johtui hyvin pitkälle siitä, ettei seura järjestänyt mitään SM/ISM-kilpailuja eikä kansallisia kilpailuja. SFI-mestaruuksien järjestämisestä saatavat pisteet kun ovat huomattavasti pienemmät.

Jaana Hyvärinen viidenneksi mastereiden MM-radalla

Jaana Hyvärinen ja Tommi Nieminen osallistuivat lokakuussa Iso-Britannian Manchesterissä pidettyihin mastereiden MM-ratakilpailuihin. N35-luokan 500 metrillä Jaana sijoittui parhaiten viidenneksi. Saman luokan 2 kilometrillä Jaana oli kahdeksas. Tämä sija tuli myös parisprintissä yhdessä moninkertaisen mastereiden arvokilpailumitalistin Arja Scarsbrookin kanssa. Tommi oli M40-luokan eräajossa kymmenes ja 750 metrin aika-ajossa 19. Kari Pajanne kävi kokeilemassa mastereiden MM-vauhtia Slovenian Ljubljanassa sijoittuen M50-luokan tempossa sijalle 23. ja yhteislähdössä sijalle 98. Mikko Kivi puolestaan kävi muutamalla sijoituksella parantamassa edellisen vuoden mastereiden EM-sijoitusta MTB Marathonilla. Tänä vuonna kilpailupaikkana oli Itävallan Bad Goisernis, josta lopulta Mikolle irtosi M45-luokan kahdestoista tila. Kari Pajanne osallistui mastereiden PM-kilpailuihin Norjan Sandefjordissa. Edellisen vuoden tempomitalin uusiminen ei kuitenkaan tällä kertaa onnistunut, sijoituksen ollessa neljäs. Yhteislähdössä Kari löytyi sijalta 31.

Focus Ladies -ryhmästä pääsivät Jaana Hyvärinen, Minna Myötänen, Mirka Vahtera ja Heidi Onger SFI:n kustantamalle kilpailumatkalle Sveitsiin ajamaan Swiss Ever GP -ajoa. Kilpailu oli kaksipäiväinen ja sisälsi runsaasti kovia nousuja, josta syystä ei kahdenkymmenen parhaan joukkoon ollut asiaa kumpanakaan päivänä. Cecilia Aintila pääsi Fincycling-ryhmän mukaan Norjan Tromssaan ajamaan Heroes of Tomorrow -ajoa, josta lopulta irtosi 17. tila. Aintilan perhe kävi myös Ruotsissa Tidaholmissa ajamassa U6 cycle touria. Waldemar ajoi M12-luokassa tasaisen vahvasti ja etapeista tuli pari podiumsijaakin, lopputuloksissa kuitenkin harmittavasti neljäs paikka. Wilman loppusijoitus N10-luokassa oli 17 ja Cecilia ”joutui” nyt naisten luokkaan junioriluokan uuvuttua ja sieltä irtosi lopulta kokonaissijoitus 44. Muukin jäsenkunta osallistui kiitettävän aktiivisesti erilaisiin kuntopyöräilynomaisiin tapahtumiin ympäri Eurooppaa.

SM/ISM-mitalitilastossa kolmannelle paikalle

SM- ja ISM-mitaleita tuli kaudella jopa kolme vähemmän kuin edellisellä kaudella, mutta sijoitus kohosi selvästi lisääntyneiden kultamitalien myötä. Määrä oli 27 (12+9+7) ja edellämme CCH 77 (32+22+23) sekä Team Velo Cycling 45 (16+13+16). Huomioiden vain SM-mitalit oli tulos heikko, sijoituksen ollessa vasta 15. kahdeksalla mitalilla (2+2+4). ISM-mitalitilastossa irtosi sitten peräti kakkostila 19 mitalilla (10+7+2).

Maantie SM-kisoissa jonkun asteinen välivuosi kahdesta pronssista huolimatta

SM-kortteli ajettiin jo toukokuussa Tampereella. Sieltä Cecilia Aintila nappasi N18-luokan pronssin. Maantiepuolen SM-kisojen jatko mentiin seuramme kannalta melko mollivoittoisesti, kun SM-temposta Riihimäeltä ei jäänyt kouraan kuin kaksi neljättä tilaa. Nämä toivat naisten joukkue sekä Cecilia Aintila N18-luokasta. Myöskään yhteislähtö ei tuonut sen enempää, kun Cecilia Aintilan viides tila jäi parhaimmaksi tulokseksi. SM-paritempo ajettiin elokuussa Vantaalla ja sieltä Tuulikki Laakkonen ja Heidi Onger polkivat naisten luokassa pronssimitalin arvoisesti. Hyvinkään Pyöräilijöiden nappaamaan hopeamitaliinkin jäi vain reilun yhdeksän sekunnin ero.

Junioreiden ja ikämiesten ISM-kisoissa nähtiin tänä vuonna erikoinen ratkaisu, kun yhteislähtö ajettiin lauantaina Mäntsälässä ja tempo saman viikonlopun sunnuntaina Kangasalla. Taustalla oli Mäntsälän Urheilijoiden pitämä tiukka linja olla vaihtamatta päivämäärää, kun heille kerran oli mestaruuskilpailut yhteislähdössä myönnetty ilman päivämäärävaatimusta. Yhteislähdössä Wilma Aintila kiri kolmen tytön irtiotosta hopealle luokassa N10. M12-sarjan irtiotossa oli mukana puolet enemmän eli kuusi ja tämän porukan loppuratkaisun vahvin oli Waldemar Aintila. Luokassa M50 päädyttiin massakiriin ja siinä hopealle rypisti Jari Kulmala ja kolmanneksi Kari Pajanne. Tämä kaksikkohan otti edellisenä vuonna irtioton kautta kaksoisvoiton saman luokan ISM-maantiellä, tosin toisessa järjestyksessä kuin nyt. Nyt kuitenkin vahvempi oli Zeuksen Ari Ekroos.

Tempossa molemmat Aintilan lapset pitivät samat sijoituksensa kuin lauantain yhteislähdössä. Näin taas Waldemarille kaulaan kultaa ja Wilmalle hopeaa. Ilahduttavaa oli nähdä pitkästä aikaa seuramme nuoria tyttöjä joukkuekilpailupalkintopallilla. N10-luokan ISM-mestaruus irtosi kokoonpanolla Wilma Aintila, Emilia Manninen ja Siiri Laine. M40-luokassa Pasi Ahlroos näytti vielä kaapin paikan voittaen sekuntitaistelussa Koiviston Iskun Santtu Pasasen 3,7 sekuntilla. Kari Pajanne otti tempohopeaa M50-luokassa, jonka voittoon polki edellisen vuoden tavoin CCH:n Jan Elmgren.

Pasi Ahlroosin neljäntoista vuoden ISM-takaa-ajon voittoputki poikki

Ratakauden avasi Helsingin Olympiavelodromilla käyty SM-Omniumin moniottelu. Heidi Onger oli naisissa neljäs ja Ville-Pekka Reponen miehissä kuudes. Seuraavana oli vuorossa kuukausi myöhemmin ratasprintti, jossa miehemme Tero Kananen, Tommi Nieminen ja Harry Strömberg ajoivat neljänneksi, kun taas naisemme Heidi Onger sekä Jaana Hyvärinen rypistivät SM-hopealle. Samana viikonloppuna ajettiin myös naisten keirin ja ratalinja-ajo. Ensiksi mainitusta Heidi Onger pääsi podiumin kolmannelle korokkeelle, mutta myöhemmin mainitussa oli tyytyminen neljänteen tilaan. SM/ISM-ratakisojen pääviikonloppuna tulikin sitten hiukan enemmän mitaleita. Naisten 500 metrillä Jaana Hyvärinen polki pronssille, Heidi Ongerin jäädessä viidenneksi. Naisten kolmen kilometrin takaa-ajossa molempien naisten sijoitukset paranivat yhdellä ja Jaana sai SM-pronssia. Juha Aintilan ollessa monena vuonna seuramme lähes ainoita huoltajia radalla, kaatui monesti hänen niskoilleen liiaksikin töitä. Jaanan ajaessa finaalissa Juha ei huomioinut tätä ollessaan kiinni toisen ajajan välitysvaihdoissa. Näin Jaana jäi ilman väliaikoja ja tästä käynnistyi eräänlainen mielensäpahoitus, joka myöhemmin syksyllä johti seuravaihdokseen. Tunnelma oli muutenkin kesän mittaan naisten leirissä erikoinen, kun Jaana ei suostunut ajamaan maantiellä SM-tempoa, jotta seuramme olisi saanut kunnon joukkueen. Vastaavasti sitten Tuulikki Laakkosta ei kiinnostanut auttaa naisia ratajoukkueen kasaan saamiseksi. Näin ollen ei saatu viivalle lainkaan joukkuetta puolustamaan naisten edellisen vuoden mestaruutta. Myös miehissä yleistunnelma oli enemmän tai vähemmän mollivoittoinen ja näin ei siinäkään saatu kasaan yhteistyökykyistä nelikkoa puolustamaan edellisen vuoden SM-hopeamitalia.

N18-luokan kahden kilometrin takaa-ajossa Cecilia Aintila polki mestariksi. Heidi Onger jäi naisten eräajossa mitalitta neljänneksi. M40-luokan kolmella kilometrillä Pasi Ahlroos hävisi alkuerässä kaksi sadasosaa Koiviston Iskun Santtu Pasaselle. Myös finaalissa Pasanen oli muutamia kymmenyksiä väkevämpi. Näin katkesi Pasin neljäntoista vuoden putki oman ikäluokkansa takaa-ajon ISM-voitoissa. Kari Pajanne polki saman luokan ISM-pronssille ja voitti myös M50-luokan kahden kilometrin ISM:n. Harry Strömberg taas oli ISM-hopeamies M50-luokan viidelläsadalla metrillä. M40-luokan kilometrillä Tommi Nieminen hävisi entiselle seurakaverilleen Antero Salvannolle vaivaiset kolme sadasosaa jääden täten ISM-kakkoseksi. Wilma (N10) ja Waldemar (M12) Aintila ottivat kumpikin tuplamestaruudet voittamalla niin 500 m kuin 2 km. Waldemar ajoi kahdella kilometrillä todella kovan tuloksen 2:57,55, joka meni sen luokan tilastojen keulapaikalle.

Aintilan perheeseen ainoat kauden maastomitalit

SM/ISM MTB XCO:t ajettiin Rovaniemellä. Waldemar Aintila oli tässäkin lajissa ikäluokkansa mestari. SM-cyclocrossit (2015 mestaruudet) ajettiin Tampereella. Cecilia Aintila polki N18-luokan mestariksi. Naisissa jäimme mitalitta, vaikka saimme mukaan Jutta Niemisen, joka ajoi tässä startissa koko kauden ainoan kilpailunsa. Jutan oli kuitenkin mutaliejuksi muuttuneella radalla tyytyminen neljänteen tilaan Heidi Ongerin ottaessa viidennen paikan.

Wattbike-sisäpyöräilymestaruuskilpailut olivat edelleen epävirallisia. Näissä Heidi Onger voitti 4 km ja sijoittui toiseksi 10 km:llä. Cecilia Aintila voitti N18-luokan 10 km. M40-luokan vastaavalla matkalla Tommi Nieminen sijoittui toiseksi ja seuraavassa ikäluokassa (M50) Kari Pajanne oli kolmas.

Oma kilpa-luokan tiimi antaa toivoa miesmenestyksestä tuleville vuosille

Kansallisissa kilpailuissa Jaana Hyvärinen saavutti kauden aikana ainoan pääluokkien voiton polkemalla Satakunnan etappiajojen yhteistuloksissa ykköseksi. Tosin kilpailupaikalla Jaana julistettiin ensin kakkoseksi ja voitto tuli myöhemmin vasta protestin kautta. Samassa kilpailussa Keijo ”Keke” Hirvonen oli viimeisen etapin lopussa irtiotossa ja lopulta pääjoukko sai kiinni kaikki muut irtiottajat paitsi Keken, joka näin saavutti tämän etappivoiton Elite-luokassa. Yhteistuloksissa Keke jäi parikymmentä sekuntia voitosta ollen lopulta kahdeksas. Miesten kilpa-luokassa oli pitkästä aikaa mukana kokonainen joukkue miehiä, jotka kykenivät kauden aikana muutamiin podiumpaikkoihin, joista ehkä parhaimpina Mikko Auvisen voitto AHH-etappien yhteistuloksessa sekä Seppo Kettusen kakkospaikka Porvoon ajoissa.

Ratacup-kilpailusarjassa Tommi Nieminen voitti M40-luokassa, Waldemar Aintila M12-luokassa ja Wilma Aintila N10-luokassa. Toiseksi sijoittuivat Cecilia Aintila (N18) ja Harry Strömberg (M50). Kari Pajanne oli M50-luokan kolmas. Bianchi-aluecupissa Kari Pajanne voitti M50-luokan ja Cecilia Aintila N18-luokan. N10-luokassa Emilia Manninen oli toinen ja Wilma Aintila kolmas. Mikko Kivi oli M40-luokan kolmas.

Junioritoimintaa yritettiin aktivoida fillarinappulakoululla

Kauden lopussa palkittiin Jaana Hyvärinen Ville Pyykkösen muistopalkinto II:lla. Parhaan naispyöräilijän kiertopalkinnon sai puolestaan Heidi Onger. Ansioituneen nuoren pyöräilijän kiertopalkinto ojennettiin Waldemar Aintilalle. Oranssi kiertopalkinto taas matkasi puheenjohtaja Pasi Ahlroosin kotiin, hänen mittavasta työstään seuran uuden kerhohuoneen kunnostuksen suhteen.

Seurassa pyöri entiseen malliin spinningit Masalassa ja sunnuntain yhteislenkit Espoossa, joiden vetämisestä vastasi Pasi Ahlroos. Loppuvuodesta tehtiin jopa uusi seuraennätys yhteislenkin osallistujamäärän suhteen, kun sunnuntain Animal Tripin lähtöpaikalle saapui samanaikaisesti 23 seuramme jäsentä.

Vuoden alussa tuli seuraan uusi toimintatapa, kun Ville Kantola päätti järjestää Pajulahteen Boot camp -nimisen viikonloppuleirin jäsenistölle. Leirejä seuran sisällä on järjestetty aikaisempinakin vuosikymmeninä, vaikka se SFI:n tarjoaman aktiivisen leirityksen takia on seuran sisällä jäänyt pois viime vuosina. Kuitenkin se, joka teki tästä edellä mainitun leirin toimintamallista erityisen oli se, että se oli ensimmäinen tapahtuma seuran sisällä, jota on lähdetty järjestämään kysymättä ensiksi seuran johtokunnan hyväksyntää. Vastaava toimintamalli otettiin tämän jälkeen käyttöön myös erilaisten yksittäisten harjoituksien suhteen, eikä kilpailutoiminnanvetäjän tai johtokunnan näkemyksiä koskaan kysytty. Sosiaalisen median voimakas esiinmarssi alkoi näin näkyä seuratoiminnassa täysin uudella tavalla. Ilmeisesti näissä oli pohjimmiltaan hyvä tarkoitus, mutta käytännön tasolla toimintamalli aiheutti täysin uudentyyppisiä ristiriitoja seuran sisälle.

Kevättalvella talkoilla kunnostettiin muutamat pienet maantiepyörät mahdollisille tuleville junioreille. Lisäksi keväällä seura käynnisti junioreiden fillarinappulakoulun Masalassa ja sen vetäjänä toimi Joni Lehtola. Valitettavasti osallistujamäärä jäi turhan vähälukuiseksi ja vain muutamat nuoret pääsivät nauttimaan hyvin suunnitelluista harjoituksista.

Juha Aintila valittiin Suomen Pyöräilyunionin hallitukseen. Kari Pajanne valittiin SPU:n masterjaoston puheenjohtajaksi. Esko Eloranta toimi SPU:n harrastepyöräilyvaliokunnassa. Björn Palm oli SFI:n hallituksessa ja toimi SFI-cykelrådetin sekä SPU:n tuomari- ja sääntövaliokunnan puheenjohtajana. Pasi Ahlroos jatkoi jäsenenä sekä SFI:n cykelrådetissa että NÅID:n hallituksessa. Roger Sittnikow kävi Ruotsissa järjestetyn UCI:n kansainvälisen komissaari-tuomarikurssin. Etenkin BMX- ja maastopuolella hän on sittemmin päässyt näyttämään tuomarointitaitojaan.

SFI-kilpailut Vihdin raatelevassa maastossa

Tälle kaudelle pääsivät mukaan SFI sju tusan -ryhmään Cecilia Aintila, Jaana Hyvärinen, Emma Sten ja Riikka Pynnönen. Loppupelissä vain kaksi ensin mainittua hyödynsi ryhmän tarjoamat edut etelän leirin suhteen, koska Emma ja Riikka lopettivat oman kilpailu-uransa. Juha Aintila oli tämän SFI-eteläleirin leirivastaava ja mukana omalla kustannuksellaan olivat myös naisajajistamme Mirka Vahtera ja Minna Myötänen.

Seuramme vastasi maantiepuolen SFI-mestaruuskisojen järjestämisestä Vihdin vaativissa maastoissa. Jo kesällä kilpailujärjestelyn käytännön valmistelut oli aloitettu tekemällä talkoilla uudet kilpailukyltit, joiden avulla seuralla olisi jatkossakin helpompi järjestää erilaisia kilpailuja. Varsinaiset SFI-mestaruuskilpailut käynnistyivät lauantaina aika-ajoilla, joissa miehissä ykköseksi polki TWD-Länkenin hallitseva suomenmestari Samuli Pökälä. Vanha konkari Pasi Ahlroos yllätti ottamalla hopeaa Elitessä ennen tämän kauden SM-tempon nelosta, Jussi Nummikkoa Akilleksesta. Aika-erot mitalimiesten kesken oli selvät minuutin kieppeillä molempiin suuntiin Pasista. Naisissa IK-32 otti kuusi ensimmäistä tilaa, mitalistien järjestyksen ollessa Tuulikki Laakkonen, Minna Myötänen ja Heidi Onger. Cecilia Aintila oli N18-luokan ykkönen, nuorempi veli Waldemar M12-sarjan ykkönen ja nuorempi sisko Wilma taas N10-luokan voittaja. M30-luokassa Juha Kettunen voitti ennen Pauli Klippi Junioria. M40-luokassa Mikko Kivi ajoi hopealle ja M50-luokan kärkipaikan otti Ilkka Kruus.

Maantieajon reitti oli tehty harvinaisen vaativaksi. Miesten vajaan 150 km:n kilpailussa nousumetrejä kertyi yli 2300. Lisäksi reitti sisälsi kierrosta kohti useamman kilometrin pituisen hiekkapätkän. Pasi Ahlroos oli voittanut kaksi edellistä SFI-maantieajon mestaruutta ja himoitsi saada kasaan kolmen suora. Oransseilla oli lähdössä iso joukko miehiä, mutta kukaan ei tarjoutunut Pasin avuksi. Hän kuitenkin yritti kilpailun aikana monta kertaa tehdä yksin irtiottoa, koska Porvoon Akilleksen edustajat ajoivat heidän kannaltaan taktisesti viisaasti, eivätkä lähteneet Pasin kanssa irtiottoon. Miesten kakkosryhmässä Ville Kantola kolaroi ja katkaisi ikävästi solisluunsa.

Tultaessa maalia kohti oli vielä mukana kuusi elite-luokan ajajaa, yksi U23-sarjalainen sekä pari juniori-ikäistä kuskia. Marek Salermo Porvoon Akilleksesta lähti irtiottoon toiseksi viimeisessä nousussa noin kaksi kilometriä maalista. Kukaan ei tehnyt elettäkään ajaakseen hänet kiinni, joten Pasin oli uhrauduttava. Pasi polki vimmatusti viimeisessä alamäessä, saaden Marekin kiinni juuri ennen loppunousua. Pasin ajatus oli, että täten muut irtiotossa olleet oranssit olisivat voineet taistella kilpailun voitosta. Kuitenkin Akilleksen ajajien avatessa kirinsä välittömästi Pasin saavutettua Marekin, kävi selväksi, ettei IK:n muilla kuskeilla ollut jalkaa vastata. Lopulta kaikista nopein oli Akilleksen juniori-ikäinen Niklas Henttala ennen eliten voittoon kirinyttä Akilleksen Jussi Nummikkoa. Oransseista Pasi kiri vielä lopussa Porvoon Akilleksen kapteenin Kim Mansnerin ohi ottaen elitessä hopeaa. Pasi kuitenkin ihmetteli kilpailun jälkeen, ettei IK-32 voinut ajaa kilpailua joukkueena, jolloin muut IK:n edustajat irtiottoryhmässä olisivat voineet laittaa voimansa ajaakseen kiinni Salermon irtioton ja näin antaa Pasille mahdollisuuden taistella kolmannesta peräkkäisestä SFI-maantiemestaruudesta, kerran eivät kuitenkaan itse olleet kyvykkäitä taistelemaan voitosta. Niin kauan kun ajetaan periaatteella, että jokainen haluaa ajaa vain itselleen, hyvin harvoin saavutetaan voittoja elite-tasolla, koska pyöräily on joukkuelaji.

Heidi Onger, Tuulikki Laakkonen ja Cecilia Aintila, sekä M14-luokassa Miklas Siivonen polkivat toiseksi ja luokassa alempaa (M12) otti Waldemar Aintila voiton, kuten siskonsa Wilma N10-luokassa. M30-luokan kaksi kärkipaikkaa menivät Antti Heikkilälle ja Pauli Klippi Juniorille. Muut seuramme ikämiehet keskeyttivät raskaan kilpailun. Seurakilpailussa IK-32 oli jo neljättä vuotta peräkkäin ykkönen. Pisteitä kertyi 63, kun toiseksi tulleelle Porvoon Akillekselle niitä tuli 31. Kilpailujen läpivienti oli seuran johdolle melkoinen ponnistus, kun riittävän toimitsijamäärän löytäminen tuntui olevan melkoinen haaste. Puheenjohtaja totesikin kilpailun jälkeen, että seuraavan kerran kannattaa kilpailuja järjestää, kun koko jäsenistö seisoo yhteisrintamana kilpailujärjestelyjen takana. Nyt tuntui olevan turhan moni, joka itse halusi ajaa, mutta ei välittänyt lainkaan siitä, miten seura kykenee hoitamaan kisaorganisoinnin läpi. Kuitenkin lopulta hienosti hoidetuista kilpailujärjestelyistä SFI maksoi pienen summan rahaa seuralle. Lisäksi Olli Heikurinen, Juha Aintila ja Ville-Pekka Reponen valittiin SFI diplomledareiksi kiitokseksi tehdystä työstä SFI-mestaruuskisojen eteen. Muut SFI-mestaruudet ajettiin SM/ISM-kilpailujen yhteydessä. Radalta Jaana Hyvärinen ja Heidi Onger ottivat kaksoisvoiton 500 metrillä ja 3 km:llä naisten-luokassa. Ville-Pekka Reponen voitti Elite-luokan kilometrin ja oli toinen 4 km:llä. Cecilia Aintila voitti N18 2 km, mutta joutui niukasti tyytymään hopeamitaliin 500 metrillä. Nuoremmat Aintilan sisarukset Waldemar (M12) ja Wilma (N10) sen sijaan olivat mestareita molemmilla matkoilla omissa luokissaan. Ikämiesluokan M40 kilometrillä kaksi kärkipaikkaa menivät Tommi Niemiselle ja Kari Pajanteelle. Saman luokan kolmella kilometrillä Pasi Ahlroos oli ykkönen ja tässäkin Kari Pajanne hopeamies. MTB XCO:ssa Mikko Kivi voitti M40-luokan mestaruuden. Cyclocrossissa voittoihin crossasi naisissa Jaana Hyvärinen ja N18-luokassa Cecilia Aintila.

2015

Ovet käyvät molempiin suuntiin seurasiirtojen suhteen

Jäsenlehti Iikoolaista tehtiin loppuvuodeksi yksi tuplanumero, joka erityisesti Senior Gilletiltä sai kiitosta osakseen. Lehteä oli työstämässä entisten vuosien tapaan Pasi Ahlroos ja Ville-Pekka Reponen. Lehden sisällössä oli havaittavissa selkeä muutos muutaman vuoden takaisiin Iikoolaisiin. Valmennuksellisten artikkeleiden määrä oli selvästi vähentynyt. Osa jäsenistöstä kun ei enää halunnut tehdä näitä lehteen, vaikka ne olisivat palvelleet koko jäsenkuntaa. Sen myötä myös lehden päätoimittajan kiinnostus hankkia esimerkiksi seuran ulkopuolisilta kirjoittajilta valmennuksellisia artikkeleita väheni selvästi. Kuvion suhteen oltiin tultu yhden aikakauden tien päähän ja jossain määrin seistiin jo tässä vaiheessa suurten muutosten edessä. Ilmassa kun muutenkin alkoi olla ennusmerkkejä seuran jakautumisesta yhä voimakkaammin kahtia, vanhoillisiin oransseihin ja uudistusmielisiin.

Ajopaitojen mainostajiin tuli pientä päivitystä. Bikeboard Center / Focus, Neutech ja Enervit jatkoivat sekä uusina tuli nSense ja miesten elite-tiimin tukijaksi saatu Tillander Iso Omena. Focus Ladies -ryhmällä oli myös omat tukijat, joilla kaikilla ei edes ollut asumainospaikkaa.

Seurasiirrot toivat ja veivät, kun Jaana Hyvärinen, Tommi Nieminen ja Harry Strömberg siirtyivät Uudenmaan Pyöräilijöihin perustettuun ratatiimiin. Kaisa Lehtonen siirtyi takaisin CCH:n riveihin. Oransseihin saatiin Porin Tarmosta sveitsiläisessä Bigla-tallissa ajava Lotta Lepistö, joka oli jo siirtohetkellä selkeä maamme ykkösnimi naisissa. Lisäksi oransseihin siirtyi kaksi edellistä vuotta SM-korttelin naisissa voittanut Rosa Törmänen Cyclos Kuusamosta. Kolmantena naisena tuli CCH:n riveistä Riina Miettinen, joka oli tyttönimellä Hintukainen jo millenniumin tienoilla ajanut seurassamme.

Helmikuun alussa tuli yllättäen tieto reilun parinkymmenen vuoden takaa seurassamme ajaneen Oscar ”Occi” Stenströmin menehtymisestä ajolenkillään Mallorcan saarella. Hänelle ehti tulla ikää vain 36 vuotta. Kuukausi myöhemmin kuoli Elina Jouhki 47 vuoden ikäisenä laajalle levinneen syövän takia. Syyskuussa poistui vielä keskuudestamme Tom Lönnholm 79 vuoden ikäisenä.

Lisenssiajajamäärä pysyi suunnilleen samana kuin edellisenä kautena, kun tänä vuonna yksi enemmän eli yhteensä 59 ajajaa lunasti SPU:n kilpailulisenssin. Se oli kolmanneksi eniten maamme pyöräilyseuroista. Taas tänäkin vuonna tuli SPU:n toimintapistekilpailussa yhden sijoituksen heikennys kauteen 2014 verrattuna ja oranssien oli tyytyminen seitsemänteen tilaan. Esimerkiksi järjestämällä kilpailuja tämä sijoitus kohenisi helpostikin, mutta se vaatisi riittävää sitoutuneisuutta koko jäsenkunnalta. Pisteitä kertyi 747, kun kärkipaikalla olleella CCH:lla pisteitä oli peräti 1365.

Ville Kantola ja Seppo Kettunen PM-mitaleille

Lotta Lepistön mukaantulo seuraan toi paljon kansainvälistä näkyvyyttä vaikkakin hän näissä ajoi Bigla-tallinsa paidassa, lukuun ottamatta maajoukkueasussa ajettuja MM-kisoja. USA:n Richmondissa pidetyt MM-kilpailut eivät kuitenkaan menneet Lotalla parhaalla mahdollisella tavalla. Naisten temposta irtosi 32. tila ja yhteislähdöstä 40. paikka. Mikko Kivi osallistui MTB Marathonin MM-kilpailuihin Italian Südtirol Sellarondassa, jossa hän lopulta tuli maaliin M45-luokan sijalla 35. Nämä ovat huikeita tapahtumia, sillä esimerkiksi Mikon luokassa oli peräti 326 osallistujaa. Tästä voimme ymmärtää jo lähtöpaikan vaikuttavan äärettömästi lopputulokseen. Maantiepuolen ikurien MM-kilpailut olivat poikkeuksellisen lähellä Tanskan Aalborgissa. Kari Pajanne löytyi tempossa sijalta 18. ja yhteislähdön sijalta 89. luokassa M50 ja Seppo Kettunen M40-luokan sijalta 209. Sepolla oli matkassa turhan paljon teknisiä ongelmia niin satulatolpan kuin renkaan puhkeamisenkin suhteen.

PM-kilpailut ajettiin Suomessa Vantaalla. Temposta ei saatu mitaleita. M30-luokassa Jukka Ruotsalainen oli kuudes, uudessa PM-luokassa M35 Ville Kantola seitsemäs, M40-luokassa Markus Forsström myös seitsemäs, N40-luokassa Heli Hakala viides, M45-luokassa Alexander Stubb kymmenes, M50-luokassa Kari Pajanne kuudes ja M65-luokassa Pekka Purra kahdestoista. Sunnuntain yhteislähdössä kulki paremmin, kun IK:n ajajille irtosi jopa kahdet mitalit Ville Kantolan ottaessa hopeaa luokassa M35 ja Seppo Kettusen tuodessa pronssin seuraavasta ikäluokasta. Muita maantien sijoituksia olivat M30-luokassa Keijo Hirvonen kuudes, Jukka Ruotsalainen kahdeksas ja Antti Korpi yhdeksäs. M35-luokassa Villen mitalin lisäksi Mikko Auvinen yhdestoista ja Antti Heikkilä kahdestoista. M40-luokassa Sepon mitalin lisäksi Ari Kuusiston sijoitus oli 14.

Lotta Lepistö kilpaili paljon ympäri maailmaa ja osassa kilpailuja puhtaasti apuajajan roolissa. Lotan kauden kohokohta lienee ollut Saksassa ajettu Thüringen ympäriajo, jossa neljännellä etapilla irtosi massakirivoitto. Lotta oli viimeiselle etapille saakka taistelemassa etappikilpailun kokonaisvoitosta, mutta joutui taipumaan lopulta seitsemänneksi. Myös erittäin hyvä ajo Lotalta oli miesten Ranskan ympäriajon viimeisen etapin yhteyteen järjestetty naisten kilpailu La Course by Le Tour de France Pariisissa, jossa Lotta oli viides. Sparkasse Girossa Saksassa Lotta oli neljäs, kuten oli sijoitus myös Alankomaissa ajetussa Grand Prix de Dottignies -kilpailussa ja Sveitsin Frauen GP Gippingen ajossa. Tour of Chongming Kiinan Maailman cupin osakilpailussa Lotta sijoittui viidenneksi. Ladies Tour of Qatarissa Lotan yhteistulos oli seitsemäs. Näiden lisäksi löytyy kaudelta liuta muita sijoituksia Lotalta, mutta niitä ei tässä sen enempää listata.

Muita seuramme naisista kävi myös ulkomailla haistelemassa kansainvälisempää vauhtia. Sveitsin Swiss Ever GP:ssä ainoa maaliin päässyt Rosa Törmänen löytyi sijalta 61. Cecilia Aintila, Riina Miettinen ja Heidi Onger keskeyttivät kyseisen kilpailun. Ruotsin Tidaholmissa järjestetyssä perinteisessä U6 cycle Tourissa irtosi Rosalle 15. tila yhteistuloksissa, Heidille sija 33 ja Ceccille 60. Riina Miettinen kolaroi ja katkaisi solisluunsa, jonka seurauksena kausi ja koko ura oli pulkassa. Aintilan perheen muutkin lapset olivat ajamassa U6 Cycle Touria. Wilma sijoittui yhteistuloksissa luokassa N12 sijalle 1 ja Waldemar luokassa M14 sijalle 34. Naisten Maailman Cupin osakilpailussa Ruotsin Vårgårdassa Rosa Törmänen ajoi kovan kisan maaliin ja sijoittui tilalle 71. Samassa kisassa löytyy myös Lotta Lepistö sijalta 59, joka ehkä kuvastaa Rosan suorituksen onnistuneisuutta. Cecilia Aintila oli Fincyclingin mukana Norjassa ajamassa Arctic Heroes of tomorrow -kilpailua, mutta kuumeilu esti kunnollisen tuloksen tekemisen. Focus Ladies Teamin yhtenä tavoitteena on ollut yhä enemmän saada ajajansa mukaan maamme rajojen ulkopuolelle hakemaan lisää vauhtia jalkoihin astetta kovemmista kilpailuista. Tämä ei kuitenkaan tapahdu hetkessä vaan vaatii useamman vuoden sinnikästä työntekoa.

Pasi Ahlroosin 100 km:n Suomen ennätys ajettiin rikki

Reilu 17 vuotta ehti 100 km:n Suomen ennätys olla Pasi Ahlroosin nimissä ennen kuin Porvoon Akilleksen Jussi Nummikko laittoi pöytään uudet SE-lukemat. Helsingin Olympiavelodromilla ajettu uusi aika 2:12:54,31 on sen verran kovan luokan tulos, että menee varmasti tovi, ennen kuin se jonkun toimesta rikotaan. Nummikko ajoi myös uusiksi 1 h ja 50 km:n SE-tulokset.

SM/ISM-mitalien kokonaismäärä taas nousussa

SM/ISM-mitalitilastossa tuli yhden sijoituksen heikennys neljänneksi. Mitaleita kertyi kuusi enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta Korson Kaiku teki kovan nousun peräti kakkospaikalle CCH:n jälkeen. Edellämme oli myös viime vuoden tavoin TVC. Meidän yhteismitalimäärämme oli 33 (13+8+12). Huomioiden vain SM-mitalit nousi sijoituksemme viime vuodesta huikeasti. Viime vuonna oltiin 15. ja nyt kakkospaikalla 18 mitalilla (7+5+6). Sen sijaan oltiin vuosi sitten kakkospaikalla ISM-mitaleissa ja nyt siitä tuli tiputusta viidennelle paikalle 15 mitalilla (6+3+6).

Lotta Lepistö tuplamestariksi

SM-tempo ajettiin Noormarkussa, Lotta Lepistön kotimaisemissa. Lotta kärsi kilpailun lopussa rengasrikon, mutta ei antanut sen häiritä, vaan ajoi silti yli minuutin erolla naisten luokan Suomen mestariksi. Minna Myötänen oli kerennyt naimisiinkin ja vaihtanut nimensä Koistiseksi. Hän sijoittui naisten kilpailussa viidenneksi. Kun vielä Mirka Vahterakin polki seitsemänneksi oli naisten joukkuekilpailun Suomen mestaruus välivuoden jälkeen taas oranssien. N18-luokassa Cecilia Aintila polki toiseksi CCH:n Viivi Puskalan jälkeen ja kartutti näin taas SM-mitalitiliään yhdellä.

SM-maantie taas järjestettiin Vantaalla. Seuramme naiset ajoivat Lotta Lepistön antamien ohjeiden mukaan ja näin varmistivat Lotalle toivotunlaisen tilanteen loppuratkaisuihin. Viimeisellä kilometrillä Lotta olikin täysin omaa luokkaansa. Näin saatiin IK:lle viidentoista vuoden tauon jälkeen taas naisten luokan maantieajon suomenmestaruus. Viimeksi Sirpa Kouko toi sen vuonna 2000 Turun Hirvensalossa järjestetystä kisasta. Tämän vuoden kilpailussa Rosa Törmänen jäi niukasti mitaleiden ulkopuolelle neljänneksi. Sama sijoitus tuli myös Cecilia Aintilalle N18-luokassa. SM-korttelit ajettiin Porissa, mutta samaan aikaan kun tiimimme naiset olivat Ruotsin U6 Cycle Tourissa, joten siellä meillä ei ollut edustajaa.

SM-paritempo järjestettiin Oulussa. Kilpailu keräsi poikkeuksellisen vähän osallistujia ja täten koko laji lopetettiin SM-tasoisena tämän vuoden jälkeen. Naisten luokkaan ei saatu paikalle parasta mahdollista kokoonpanoa ja oli tyytyminen pronssiseen mitaliin, jonka toivat uusi löytö Minna-Maria Kangas yhdessä Cecilia Aintilan kanssa.

ISM-kisat järjestettiin myös meistä katsottuna kaukana eli Pudasjärvellä Pikku-syötteen maisemissa. Waldemar Aintila polki tuplamestariksi M14-luokassa voittamalla niin tempon kuin yhteislähdönkin, vaikka polki vasta ensimmäistä vuotta luokassaan. Wilma Aintila sai lohtua ISM-maantiellä heikosti menneeseen edellisen päivän tempoon, ottaessaan hopeaa N12-luokassa. M50-luokassa Kari Pajanne polki tempomestariksi ennen Kraftin parivaljakkoa Stig-Erik Vikarsia ja Harry Riddaria. Juha Kettunen jäi vieläkin ilman ISM-mitalia neljänneksi M40-luokan tempossa, kun taas Seppo Kettunen nappasi saman luokan pronssisen mitalin yhteislähdöstä. Minna-Maria Kangas hävisi niukasti yhteislähdössä viimeisillä metreillä N30-luokan ISM-hopean ottaen kuitenkin pronssisen mitalin kotiin vietäväksi. Muita mitaleita ei tänä vuonna saavutettu maantiepuolen SM/ISM-kisoista.

Suuri ratapanostus toi jo toivotunlaista tulosta

Seuran vuosikokous teki päätöksen toteuttaa seurassamme monta vuotta kaavailussa ollut ratapyöräilyn suurpanostus. Käytännön tasolla satsaus päätettiin kuitenkin jakaa kahdelle vuodelle, jolloin ensimmäisenä vuotena hankittaisiin tasokkaat rata-aika-ajopyörät miehille sekä perusratapyörät ihan kaikista nuorimmille junioreille. Vasta seuraavana vuonna vastaava satsaus tehtäisiin myös naispyöräilijöille. Uudet ratapyörät toivatkin taas ihan uutta innostusta ratapyöräilyä kohtaan. Ratakausi käynnistyi poikkeuksellisesti jo maaliskuussa, kun Omniumin SM-kilpailut oli viety järjestettäviksi Pietariin Lokosfinksin sisävelodromille. Naisten luokan voitti Pia Pensaari TVC:stä, mutta kolme seuraavaa tilaa tuli oransseille järjestyksessä Heidi Onger, Rosa Törmänen ja Cecilia Aintila. Muiden lajien SM-kilpailut ajettiin sitten Helsingissä. Joukkuesprintissä Rosa Törmänen ja Heidi Onger spurttasivat pronssille. Naisten keirinissä Rosa Törmäselle ojennettiin pronssimitali ennen neljänneksi jätettyä seurakaveriaan Heidi Ongeria. Heidi sitten paikkasi vahingon ja polki naisten linja-ajon mestaruuteen. Tässä lajissa puolestaan Rosa Törmänen jätettiin neljänneksi.

Pasi Ahlroos oli saatu lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen mukaan jahtaamaan miesten SM-pisteajon menestystä. Viimeksi kun hän vuonna 2006 osallistui lajiin puettiin hänet suomenmestarin siniristilippupaitaan. Pasille tämä oli kauden avaava kilpailu, joka lähti hyvin käyntiin, Pasin ollessa kolmas ensimmäisessä välikirissä. Hetkeä myöhemmin CCH:n Nuutti Antikainen, vasta 16 vuoden ikäisenä, teki käsittämättömän ajolinjamuutoksen, kaataen yläpuolellaan olleen Pasin. Pasin kilpailu jäi siihen ja mies vietiin ambulanssilla sairaalaan. Neljä murtunutta kylkiluuta olivat puhkaisseet toisen keuhkon. Täten Pasin kilpailukauden pituudeksi tuli noin 5 minuuttia ja astetta kovempi satsaus tähän kauteen valui täysin hukkaan.

Pari viikkoa myöhemmin ajetuissa SM/ISM-kisoissa tuli iso liuta mitaleita oransseille. Rosa Törmäsellä ei eräajon karsinta sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kuitenkin varsinaisten erien kautta hän kipusi kulta-ajoon häviten sen kuitenkin aikaisemmin seuraamme edustaneelle nyt Uudenmaan Pyöräilijöiden riveissä ajaneelle Jaana Hyväriselle. Naisten 500 metrillä Rosa Törmäsen mitalin väri oli sama, toki tässä lajissa mestarina oli TVC:n Pia Pensaari. Naisten kolmen kilometrin takaa-ajossa Rosalle tuli myös yksi SM-mitali lisää, pronssinen väriltään. M40-luokan vastaavalla matkalla Kari Pajanne voitti Seppo Kettusen karsinnassa ja molemmat ajoivat ns. B-finaalissa pronssista. Siinä Seppo voitti niukasti muutamalla sadasosalla Karin. Cecilia Aintila polki N18-luokan molemmilla matkoilla 500 metrillä ja kahdella kilometrillä mestariksi. Saman tempun teki Emilia Manninen N10-luokassa ja tyttö matkusti kotiin kahdet ISM-kultamitalit kaulassaan. Wilma Aintilalle ojennettiin 500 metrillä ISM-pronssia ja kahdella kilometrillä ISM-hopeaa luokassa N12. Waldemar Aintila polki sekä 500 metrillä että 2 km:llä pronssipallille luokassa M14. Kari Pajanne voitti tuttuun tapaan M50-luokan kaksi kilometriä. Ratakisat päättivät joukkueajot. Seuramme miehet olivat joutuneet vaihtamaan miehitystä viime hetkellä Pasi Ahlroosin pisteajokolarin takia. Joukkueessa ajoi siten lopulta Kari Pajanne, Seppo Kettunen, Keijo Hirvonen ja Antti Korpi. Joukkue polki ehjänä maaliin saavuttaen SM-hopeaa. Naisten kisassa IK:n joukkue kärsi tappion karsinnassa TVC:lle, mutta taisteli finaalissa upeasti mestariksi joukkueella Rosa Törmänen, Heidi Onger, Cecilia Aintila ja Tuulikki Laakkonen. SM-cyclocross ajettiin Oulussa ja siinä taisteltiin 2016 titteleistä. Naisten luokassa Heidi Onger polki pronssille.

Wattbike-mestaruuskilpailut edelleen vailla virallista mestaruusarvoa

Epävirallisissa Wattbike-mestaruuskilpailuissa neljällä kilometrillä naisissa Heidi Onger polki voittoon ja Riina Miettinen kolmanneksi. Cecilia Aintila oli ykkönen N18-luokassa. 10 km:n matkalla Heidi Onger oli myös naisten ykkönen, Tuulikki Laakkosen ottaessa pronssipaikan. Cecilia Aintila voitti myös tämänkin matkan N18-luokassa. Miklas Siivonen oli M14-poikien ykkönen ja Seppo Kettunen vähän varttuneempien poikien (M40) kakkonen. Ville Kantola ylsi podiumin kolmannelle paikalle miesten pääluokassa.

Vihdoinkin Rosa Törmänen toi seurallemme TS-korttelivoiton

Focus Ladies -ryhmä oli näyttävästi esillä monissa kansallisissa kilpailuissa. Kauden ehkä hienoin voitto tai oikeastaan kaksoisvoitto tuli keväällä Turun Sanomien kortteliajossa, kun Rosa Törmänen kiri ykköseksi ennen seurakaveria Heidi Ongeria. Tämä oli kautta aikojen seuramme ensimmäinen voitto legendaarisessa TS-korttelissa. Heidi voitti Turun viikonlopun yhteiskilpailun naisissa, johon kuului edellä mainitun TS-korttelin lisäksi myös Simo Klimscheffskij’n muistoajo, jossa Heidi oli toinen. Rosa voitti naisten luokan Järvikylän tempossa Nivalassa. Porvoon ajossa voitto kuitenkin lipesi ohi loppunousussa TVC:n Pia Pensaaren viedessä ykköspaikan ennen toiseksi ajanutta Rosaa. Pitkästä aikaa seura sai miesten elite-luokkaan kokonaisen joukkueen ajamaan. Tero Manninen otti ohjat käsiinsä ja toimi ryhmän joukkueenjohtajana. Kilpailumenestys jäi kuitenkin ryhmällä odotettua heikommaksi, sillä esim. maantiecupista kukaan elite-joukkueesta ei päässyt pisteille. Kilpailullisesti paras tulos oli Satakunnan ajojen etappikilpailun yhteistulos, jossa Ville Kantola sijoittui toiseksi viimeisen etapin onnistuneen irtioton myötä.

Ratacupissa Rosa Törmänen oli naisten luokan kolmas. Myös muissa sarjoissa saatiin muutama ajaja palkintopallille cupin yhteispisteissä. Cecilia Aintila voitti N18-luokan ja Emilia Manninen N10-luokan. Toiseksi sijoittuivat Waldemar Aintila M14-luokassa ja Wilma Aintila N12-luokassa.

Lotta Lepistöstä ”Vuoden pyöräilijä”

Vuoden lopussa jaettiin seuran kiertopalkinnot. Viljo ”Ville” Pyykkösen muistopalkinto II:n saajasta ei ollut epäselvyyttä palkinnon matkattua Lotta Lepistön kotiin. Lotta saavutti muitakin kovan luokan tunnustuksia, kun SPU valitsi hänet ”Vuoden pyöräilijäksi”, SFI antoi saman tunnustuksen ruotsiksi ”Årets cyklist”. Viimeksi IK-32:n ajaja on ollut SFI årets cyklist vuonna 1998, jolloin valinta osui Pasi Ahlroosin kohdalle. Lisäksi Lotta voitti vielä Fillari-lehden ”Vuoden fillaristi” -äänestyksen. IK:n ”Vuoden naispyöräilijä” -kiertopalkinto sen sijaan meni Rosa Törmäselle, koska palkinnon sääntöjen mukaan kyseistä palkintoa ei voi ojentaa henkilölle, joka samana vuonna on saanut Ville Pyykkösen muistopalkinto II:n. Ansioituneen nuoren pyöräilijän palkinto meni Waldemar Aintilalle kolmatta kertaa ja näin hän sai sen omakseen. Oranssi kiertopalkinto annettiin vuodeksi Jari Kulmalalle, hänen monivuotisesta työstään seuran hyväksi monellakin eri osa-alueella.

Seura oli jo edellisenä vuonna yrittänyt käynnistää huippupyöräilyprojektin, joka loisi perusedellytyksiä todellisille huippukuskeille kehittyä ja menestyä lajissaan. Edellisenä vuonna ei tullut ryhmään yhtään hakemusta, joten seuran johto päätti madaltaa kynnystä ensimmäisenä vuonna saadakseen hakemuksia uuteen projektiin. Tästä syystä sai ensimmäisenä vuonna laittaa hakemuksia myös ajaja, joilla oli parin edellisen kauden osalta elite-tason henkilökohtaisia tai joukkuemitaleita. Lopulliseen ryhmään valittiin Lotta Lepistö, Rosa Törmänen, Heidi Onger ja Pasi Ahlroos. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan hyödyntänyt mitään seuran tarjoamia tukia, koska SM-pisteajokolarin takia ei pystynyt ajamaan kilpailukauttansa sovitun mukaisesti.

Seuran spinningit pyörivät keväällä Masalassa, mutta syksyllä tuli eteen etsiä uusi paikka toiminnalle. K3 Arena Koskelossa osoittautui oivaksi vaihtoehdoksi Kehä III:n tuntumassa. Pasi Ahlroos pyöritti spinningit entiseen malliin. Syksystä miesten elite-tiimi sai oman spinningvuoron, jota pyöritti Ari Kuusisto. Sunnuntaisin pyöri myös seuran yhteislenkit nimellä Animal Trip Pasin toimiessa näiden vetäjänä. Jari Kulmala pyöritti keskiviikkoiltaisin suosittuja cyclocross-kurvailuja Espoon Leppävaarasta. Miesten elite-ryhmä pyöritti Ville Kantolan johdolla omia treenejään, mutta sisältöjä ei hyväksytetty johtokunnalla ennen toteutusta. Pauli Klippi Jr erosi johtokunnasta kesken kauden johtuen syntyneestä keskustelusta johtokunnan vastuusta liittyen erilaisiin seuran jäsenien järjestämiin harjoituksiin. Junioreille järjestettiin Espoossa yhteistyössä Vantaan Pyöräilijöiden kanssa maastopyöräkoulua Joni Lehtolan johdolla. Sama henkilö pyöritti myös kokeilun luontoisesti pienille lapsille suunnattua leikkipaikkakierrosta, jossa pyörillä liikuttiin leikkipaikasta a leikkipaikkaan b. Joni itse kävi vuoden mittaan SPU:n pyöräilyohjaajakoulutuksen. Röylän viikkotempossa Mirka Vahtera pisti uusiksi naisten ennätyksen. Täten Anna Lindströmin vanha ennätys 14:49 siirtyi historiaan Mirkan kellottaessa ajan 14:33.

Juha Aintila jatkoi Suomen Pyöräilyunionin hallituksessa ja toimi SPU:n markkinointi- ja talousvaliokunnan puheenjohtajana sekä SFI-cykelrådetin varajäsenenä. Björn Palm oli SFI:n hallituksessa ja toimi SFI-cykelrådetin sekä SPU:n sääntö- ja tuomarivaliokunnan puheenjohtajana. Pasi Ahlroos jatkoi jäsenenä sekä SFI:n cykelrådetissa että NÅID:n hallituksessa. Ilari Laine toimi SPU:n markkinointi- ja talousvaliokunnassa. Kari Pajanne toimi alkuvuodesta SPU:n masterjaoksen puheenjohtajana mutta erosi omasta pyynnöstään tehtävästään kesken kauden.

SFI-mestaruudet ei enää erikseen järjestettyjä mestaruuskilpailuja

SFI-mestaruuksien suhteen otettiin taas iso askel taaksepäin, kun ei löytynyt yhtään seuraa, joka olisi ottanut mestaruuskilpailut järjestettäväkseen. Jossain määrin kulmakivenä kuviolle voidaan pitää TWD-Länkeniä, joka ei suostunut järjestämään kilpailuja, vaikka ”vuoro” olisi ollut heidän. Kilpailut jouduttiin toteuttamaan muiden kilpailujen yhteydessä ajettavina. Maantien yhteislähtö pidettiin Porvoon ajojen yhteydessä. Seuramme miehet eivät yltäneet SFI-maantietuloksissa kymmenen parhaan joukkoon. Naisemme puolestaan ottivat kuusi ensimmäistä tilaa mitalikolmikon ollessa järjestyksessä Rosa Törmänen, Mirka Vahtera ja Heidi Onger. Aintilan lapsille tuli kaikille voitot omista luokistaan Cecilia N18-luokassa, Waldemar M14-luokassa ja Wilma N12-luokassa. Aki Honkasalo voitti M30-luokan. Mika Westerberg oli toinen M40-luokassa, kuten Jari Kulmala M50-sarjassa.

SFI-tempo ratkaistiin SM-tempon ja ISM-tempon yhteydessä. Seuramme naiset ottivat peräti kahdeksan ensimmäistä tilaa, mitalikolmikon ollessa Lotta Lepistö, Minna Myötänen ja Mirka Vahtera. Miehissä ei päästy pisteille eli kuuden parhaan joukkoon. Cecilia Aintila oli ykkönen N18-luokassa. ISM-luokista Waldemar Aintila (M14), Juha Kettunen (M40) ja Kari Pajanne (M50) olivat omien sarjojensa mestarit. Wilma Aintila (N12), Ville Kantola (M30) ja Ari Kuusisto (M40) puolestaan ajoivat luokissaan hopealle. Ratamestaruudet ajettiin SM/ISM-ratakisojen yhteydessä. Naisten molemmilla matkoilla 500 metrillä ja kolmella kilometrillä Rosa Törmänen oli mestari ja Heidi Onger hopeamitalisti. Lyhyemmällä matkalla pronssi meni Tuulikki Laakkoselle ja pidemmällä matkalla Cecilia Aintilalle. Miesten kilometrillä Antti Korpi oli mestari ennen Ville-Pekka Reposta. Neljällä kilometrillä sama parivaljakko löytyi sijoilta kolme ja neljä. IK-32 voitti sekä naisten että miesten 4 km joukkueajon. Emilia Manninen oli mestari N10-luokassa niin 500 metrillä kuin kahdella kilometrillä. Wilma Aintila voitti pidemmän matkan ja oli toinen lyhyemmällä luokassa N12. Waldemar Aintila oli mestari kummallakin matkalla luokassa M14. Luokkaa ylempänä (M16) Waldemar otti vielä hopeaa kilometrin matkalla. M40 kolmella kilometrillä Seppo Kettunen ylsi voittoon ennen Kari Pajannetta. Kari taas puolestaan oli M50-luokan kahdella kilometrillä ykkönen. Saman luokan 500 metrin matkan voitti Tommi Groundstroem.

Maaston XCO:ssa, joka myös ratkaistiin SM/ISM kisan yhteydessä Heikki Niskakangas oli M30-luokan mestari. Cyclocrossin mestaruudet oli ratkaistu jo edellisenä syksynä SM-kisojen yhteydessä. Niissä naisten luokassa mitalit menivät järjestyksessä Jutta Nieminen, Heidi Onger ja Tuulikki Laakkonen. Cecilia Aintila puolestaan otti N18-sarjan mestaruuden. Seurakilpailussa IK-32 oli taas ykkönen 51 pisteellä, kun toiseksi sijoittunut TWL keräsi kasaan 43 pistettä ja kolmanneksi tullut Porvoon Akilles 28 pistettä. SFI:n Sju tusan -valmennusryhmään valittiin seurastamme Heidi Onger, Cecilia Aintila ja Tuulikki Laakkonen. Heistä kaksi ensiksi mainittua osallistuivat Espanjan Deniassa järjestettyyn etelän leiriin, jonka vetäjänä toimi Juha Aintila.

2016

Ajajamäärässä kasvua

Vuoden aikana tehtiin yksi tuplanumero jäsenlehti Iikoolaista. Päätoimittajana hääri viimeisen kerran Pasi Ahlroos, Ville-Pekka Reposen edelleen vastatessa taitosta. Vuoden alussa suljettiin muutama vuosi aikaisemmin avattu seuran keskustelufoorumi seuran nettisivujen yhteydestä. Myös molempien tiimien Facebookin ”suljetut osastot” lopetettiin ja niillä käytävä keskustelu siirtyi seuran yhtenäiselle FB:n ”suljetulle osastolle” tai muihin käytettäviin vaihtoehtoiskanaviin. Seuran johtokunta työsti vuoden aikana tulevaisuuden suunnitelmaa Strategia 2017–2020. Myös Senior Gillet ehti antaa omia näkemyksiään yhdistyksemme vahvuuksista ja uhkakuvista ennen kuin loppukesästä seuran johtokunta katsoi järkevimmäksi siirtää asian jatkokäsittely tulevaan vuosikokoukseen. Tänä vuonna istuneen johtokunnan näkemykset seuran tulevaisuudesta eli yhteenveto aloitetusta strategiasta kirjattiin ja siirrettiin seuran toimintasuunnitelma 2017:n ehdotukseksi. Johtokunta päätyi tähän ratkaisuun, kun suurin osa seuran johtokunnasta ei ollut enää jatkossa käytettävissä seuran tehtävissä.

Kesäkuun alkupuolella seuramme vanhin jäsen Svea Pyykkönen siirtyi rajan toiselle puolelle 96 vuoden ikäisenä. Svea oli liittynyt IK-32:een jo seuran ensimmäisenä vuosikymmenenä ja ehti pitkän elämänsä aikana tehdä paljon yhdistyksemme hyväksi. Syyskuussa poistui keskuudestamme Leo Backman, joka jatkosodan aikana aloitti pyöräilyuransa Lohjan Louhessa, mutta siirtyi heti sodan jälkeen polkemaan oransseihin. Leo oli mestaripyöräilijä Paul Backmanin kolme vuotta nuorempi veli.

Seurasiirroissa Riina Miettinen vaihtoi pois seurastamme. Hän jätti tulevan seuransa auki, eikä sitten lopulta kilpaillutkaan enää. Vastaavasti seura sai Turun Urheiluliitosta kovan luokan vahvistuksen, kun nuori lupaus Antonia Gröndahl siirtyi oransseihin.

Lisenssiajajien määrässä nähtiin selkeä kasvu, kun kymmenen ajajaa viime vuotta enemmän lunasti SPU:n kilpailulisenssin. Ajajamäärä oli nyt 69, joka oli kolmanneksi eniten koko maassa. SPU:n vuosittaisessa toimintapistekilpailussa sijoitus pysyi ennallaan edellisestä vuodesta tuttuna, seitsemäntenä. Toistakymmentä vuotta CCH oli hallinnut kyseistä kilpailua, mutta tänä vuonna meni niukasti ykköspaikalle Korson Kaiku. Kaikki kilpailuosallistumismaksut nousivat tänä vuonna huomattavasti. Tieto näistä tuli vasta keväällä ja uusien sponsoreiden löytäminen oli siinä vaiheessa hyvin haasteellista. Seuran tukijat pysyivät lähes samoina kuin edellisenä vuonna, paitsi Iso Omenassa toimiva Tillander jäi yllättäen pois miesten elite-ryhmän tukemisesta. Focus Ladies Team puolestaan löysi kauden alussa yhden uuden yhteistyökumppanin.

Lotta Lepistölle Olympiapaikka ja kaksi MM-mitalia

Kautta aikojen oli aikaisemmin seuramme pyöräilijöistä päässyt Olympialaisiin vain Paul Backman 1948 ja 1952. Tänä vuonna toteutui suuri tavoite seuratasolla, kun Lotta Lepistö valittiin mukaan Rio de Janeiron Olympialaisiin. Aluksi varmistui yhteislähtöön osallistuminen ja myöhemmin aukesi vielä paikka myös naisten aika-ajoon. Kohtalo oli jo puuttua peliin, kun Lotta kaatui pahasti kilpailussa vain reilua viikkoa ennen h-hetkeä. Lotta kuitenkin toipui ajokuntoon sijoittuen aika-ajossa sijalle 17. Yhteislähdön rata ei sopinut parhaalla mahdollisella tavalla Lotalle ja viimeisillä kympeillä ollut nousu tiputti Lotan pois kärkitaisteluista. Aikalimittikin ehti mennä täyteen ja näin hän ei saanut virallista tulosta, vaikka ajoi maaliin sijoilla hiukan päälle 50:n.

Muutama viikko myöhemmin järjestettiin EM-kilpailut Ranskan Bretagnessa. Kilpailujen piti alun perin olla Ranskan Nizzassa, mutta terrorismipelon takia siirrettiin sieltä pois. Lotta Lepistö päätti itse jättää EM-kilpailut väliin ja tähdätä kuukautta myöhemmin ajettaviin MM-kilpailuihin. EM-kilpailuihin U23-luokkaan pääsi mukaan Antonia Gröndahl, joka polki aika-ajossa sijalle 23 ja yhteislähdössä sijalle 34.

Qatarissa järjestettyihin MM-kilpailuihin saatiin mukaan peräti kolme edustajaa. Nämä valinnat aiheuttivat julkisuudessa suurta polemiikkia, kun Let’s Go:n Sari Saarelainen jätettiin joukkueen ulkopuolelle. Kaikkiaan valittiin MM-kilpailuihin viisi urheilijaa, joista neljä naista. Näistä edustajamme olivat Lotta Lepistö, Antonia Gröndahl ja Rosa Törmänen. Myös nämä kolme naista oli aikaisemmin valittu vuoden 2020 Olympiaryhmään, jonka tavoitteena on pääsy Tokion kisoihin neljän vuoden päästä. Itse MM-kilpailut Lotta aloitti vahvasti ajamalla Bigla-joukkueensa kanssa tiimijoukkueajossa MM-pronssille. Seuraavana oli vuorossa MM-tempo, jossa Lotan vahvat suoritukset saivat jatkoa sijalla 11.

Tämän jälkeen olikin lupa odottaa lähes mitä vain naisten yhteislähdöstä MM-tasolla. Muut maajoukkueajajat antoivat kaikkensa Lotan hyväksi. Tämä näkyi pääasiassa juomapullojen hakemisena, joista todella oli tarvetta lähemmäs 40 asteen kuumuudessa ajetussa kilpailussa. Kilpailun loppu sujuikin lähes Lotan käsikirjoituksen mukaan. Ainoastaan ihan viime metreillä turhan paljon vasemmalle kaartunut kiri vei häneltä maailmanmestaruuden. Lotta jäi voitosta vain pyöränmitan ja jos maali olisi ollut muutaman metrin myöhemmin, olisi ilmeisesti voittaja ollut eri. Lotalle kuitenkin upeasti MM-pronssia. Mitali oli elite- tasolla ensimmäinen, jonka suomalaisajaja on maantiepuolella saavuttanut kautta aikojen. Katja Revolla (MTBCF) niitä löytyy aikaisemmin maastopyöräilyn alamäkiajosta. Rosa Törmänen jäi voitosta 39 sekuntia sijoittuen tilalle 79. Antonia Gröndahl keskeytti kilpailun annettuaan oman panoksensa Lotan hyväksi. Kilpailun johdossa mukana olleella Juha Aintilalla oli syytä hymyyn, olihan tämä merkityksellinen mitali tullut Suomen Pyöräilylle sinä vuonna kun hän toimi SPU:n puheenjohtajana. Mutta hymyyn aihetta antoi myös se, että mitali tuli IK-32:n ajajalle ja näin seurassa lähes kymmenen vuotta tehty panostus naispyöräilyyn sai huipennuksen, josta ei olisi Focus Ladies Teamin alkumetreillä voitu edes haaveilla. Pitkäjänteinen panostus siis kannatti. Loppuvuodesta Lotta sai suorituksestaan kutsun presidentinlinnan Itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

Paitanimet sekaisin kuin puurot ja vellit

Kari Pajanne osallistui mastereiden pohjoismaisiin mestaruuskilpailuihin Ruotsissa. Taso on kautta aikojen ollut aina astetta kovempi, kun kilpailut järjestetään muissa pohjoismaissa kuin Suomessa. Silti Kari pystyi upealla ajollaan nappaamaan aika-ajosta PM-pronssia luokasta M50.
Masters MM-kilpailuihin pääsee ajamaan eri ikäluokkien maan mestarit eli ISM-kultamitalistit. Näiden lisäksi järjestetään vuosittain reilu kymmenen karsintakilpailua ympäri maailman, joiden kautta saa henkilökohtaisen maapaikan näihin ikurien MM-kekkereihin. Kolmantena vaihtoehtona mukaan pääsyyn on ns. ”villi kortti”, jonka maan liitot voivat anoa muutamalle urheilijalle. Tällaisen villin kortin hyödynsi mm. seurastamme Seppo Kettunen viime vuoden Masters MM-kisoihin.

Tämän vuoden syyskuussa Ville Kantola ja Markus Forsström kävivät Puolassa ajamassa UCI Gran Fondo World Seriesin Škoda Poznan Bike Challenge -kilpailun. Tämä oli juuri tällainen edellä mainittu karsintakilpailu seuraavan vuoden ikämiesten MM-kilpailuihin. Tempossa Ville Kantola voitti oman ikäluokkansa M35 ja Markus Forsström oli M45-luokan viides. Maantiellä Ville oli 26. ja Markus 21. omissa ikäluokissaan. Tempovoitosta Ville sai päällensä UCI Gran Fondo -karsintojen voittajapaidan. UCI kutsuu tuota paitaa nimellä ”Winner Jersey of an UCI Gran Fondo World Series Qualifier”. Tuon karsintakilpailun kautta molemmat edellä mainitut saivat osallistumisoikeuden vuoden 2017 Masters MM-kilpailuihin Ranskaan, jossa he voivat tavoitella sateenkaaripaitaa, jonka vain ja ainoastaan maailmanmestarit saavat päällensä. Karsintakilpailun voittajapaita on nykyisin pohjaväriltään sininen, kun taas maailmanmestarin sateenkaaripaita on pohjaväriltään valkoinen. Osaa lajia pidempään seuranneita tämä voi sekoittaa, sillä vielä joitakin vuosia sitten vain elite-luokissa sai valkopohjaisen paidan ja vastaavasti kaikki Mastereiden MM-titteleitä voittaneet sinipohjaisen paidan. Sitten tällä vuosikymmenellä UCI muutti käytänteitä, jossa kaikki maailmanmestarit saavat valkopohjaisen sateenkaaripaidan ja karsintakilpailuvoittajat sinipohjaisen karsintakilpailun voittopaidan, joka on kuitenkin hiukan erilainen kuin vanha mastereiden virallinen sateenkaaripaita (karsintapaita on kapearaitaisempi ja nimeltään eri). Seuramme ajajista Riikka Pynnönen saavutti valkoisen sateenkaaripaidan vuonna 2013, niin aika-ajossa kuin yhteislähdössäkin luokassa N30. Tällöin vielä karsintakilpailuvoitosta sai erilaisen paidan kuin tänä päivänä. Seuramme miehistä lähimmäksi todellista sateenkaaripaitaa on päässyt Pasi Ahlroos saavuttaessaan MM-hopeaa vuonna 2003 M30-luokan aika-ajossa. Siihen aikaan M30-luokassa ajoivat vielä kaikki 30–39 vuoden ikäiset. Tänä päivänä PM-, EM- ja MM-tasoille on lisätty luokka M35, jossa siis nyt ajavat 35–39 ikäiset. Vuonna 2003 Pasin nenän edestä sateenkaaripaidan vienyt amerikkalainen Richard Feldmen oli tänäkin vuonna mastersien MM-kilpailujen aika-ajossa hopeamitalilla luokassa M45. Tämä oli jo 16. vuosi peräkkäin, kun Feldmen nousi ikurien MM-tempossa palkintopallille. Joten ei ollut ihan heikko kaveri kenelle Pasi aikanaan maailmanmestaruuden hävisi. Vielä tänä päivänäkin tuo Pasin MM-mitali on kautta aikojen ainoa, jonka suomalainen miesajaja on saavuttanut maantie aika-ajossa missään luokassa.

Seuran naiset kiersivät menestyksekkäästi paljon kansainvälisiä kilpailuja

Focus Ladies Teamin ajajat pyrkivät ajamaan paljon kilpailuja ulkomailla ja täten kartuttamaan kansainvälistä kokemustaan astetta kovemmissa kilpailuissa. Ulkomaisia kilpailuja kertyi paljon, eikä tässä tekstissä tuoda esille jokikista yksittäistä tulosta, vaan luodaan yleiskatsaus kansainväliseen ajamiseen.

Lotta Lepistö kiersi maailmaa Bigla-ammattilaistallinsa kanssa. Omloop van Het Hageland Belgiassa toi jo helmikuun lopussa hänelle podiumpaikan sijalla 3. Pajot Hills Classic myöskin Belgiassa toi kuukautta myöhemmin seuraavan vastaavan sijoituksen. Kun hän tämän kilpailun loppuratkaisuissa kykeni kirimään hollantilaisen MM-voittaja Marianne Vosin edelle, tiedettiin Lotan nousseen aivan maailman terävimpään kärkeen ja lupa oli odottaa lähes mitä vaan. Pari viikkoa myöhemmin hän voitti Espanjassa Eusskal Emakumeen Bira -etappiajon prologin. Ensimmäinenkin etappi sujui hyvin hänen sijoittuessaan siinä neljänneksi. Väärään kohtaan tullut sairastuminen vei kuitenkin mahdollisuudet puolustaa asemia seuraavilla etapeilla. Reilut kaksi viikkoa edellisestä ja Lotta oli jo toipunut sairastumisestaan, voittaen Luxemburgissa Festival Elsy Jacobs -kilpailun ensimmäisen etapin. Siinä kokonaiskilpailussa Lotalle tuli lopulta kahdeksas tila. Berner Rundfahrt -kilpailussa Saksassa irtosi Lotalle kakkospaikka tiimikaverinsa jälkeen.

Antonia Gröndahl ajoi toukokuussa muutamia kilpailuja Belgiassa ja Hollannissa. Parhaimmillaan hän sijoittui 22. tilalle. Sveitsissä ajettu Swiss Ever GP toi sitten Lotalle arvokkaan voiton. Samassa kilpailussa seurastamme maaliin saakka pääsivät Minna-Maria Kangas sijalla 65. ja Antonia Gröndahl sijalla 72. Nämä sijoitukset kuvastavat sitä, kuinka kovatasoisesta kilpailusta tässäkin oli kyse. Saksassa Auensteiner Radsporttage -kilpailussa Lotta otti jo alkuvaiheessa kiripaidan haltuunsa ja säilytti sen loppuun saakka. Englannissa Aviva Womens Tourin avausetapilla Lotalle irtosi viides tila, mutta viimeisellä etapilla irtosi kunnolla ja hän ylitti maaliviivan etapin ensimmäisenä.

Tiimimme tytöt osallistuivat SFI:n kustantamina U6 Cycle Tour -etappikilpailuun Ruotsissa. Jo prologista lähtien oli selvää, että ajajamme kykenevät taistelemaan jopa kilpailun voitosta. Minna-Maria Kangas voitti prologin ja Antonia Gröndahl oli neljäs. Kilpailu oli tiukkaa viimeiselle etapille saakka, Minna-Marian ollessa toisena pari sekuntia kärkipaikasta. Kilpailun ratkaisseella päätösetapilla tempossa Minna-Maria sijoittui kolmanneksi ohittaen kokonaistuloksissa edellä olleen norjalaisen. Kuitenkin kolmannelta paikalta nousi vielä ruotsalainen Frida Knutsson Minna-Mariastakin ohi, vieden kokonaiskilpailun voiton 17 sekunnilla. Minna-Marialle hieno toinen tila. Antonia löytyy kokonaistuloksissa sijalta 9., Rosa Törmänen sijalta 14. ja Cecilia Aintila sijalla 29. Naiset voittivat U6 Cycle Tour -kilpailun joukkuekilpailun. Lisäksi Minna-Maria sijoittui pistekilpailun kolmannelle paikalle. Nuorten luokissa Wilma Aintila polki kaikilla etapeilla toiseksi ja täten myös kokonaiskilpailusijoitus oli toinen. Hänen edellään oli ex. ammattilaishuippu Magnus Bäckstedtin lyömätön Zoe-tyttö. Waldemar Aintilan paras etappisijoitus oli 12. ja lopputuloksissa hän löytyy sijalta 14.

Heidi Onger oli mukana heinäkuussa Italiassa Fiorenzuola International Trackin kuuden päivän ratakilpailuissa. Tuloksellisesti hän ei siellä saavuttanut ihmeempiä, mutta matkalta kertyi kuitenkin paljon kansainvälisiä kovia ratastartteja. Lotta oli näyttävästi esillä La Course -kilpailussa Ranskassa. Kilpailu järjestetään miesten Ranskan ympäriajon viimeisen etapin yhteydessä. Lotta oli hyvin lähellä voittoa, mutta joutui lopussa taipumaan kakkospaikalle. Rosa Törmänen ajoi elokuussa useita kilpailuja Hollannissa. Ronde van Zevenberg -kilpailussa irtosi kuudes tila. Ehkä kuitenkin 37. tila Erondegense Pijl -ajossa oli vielä kovempi suoritus, sillä tähän kilpailuun lähti kaikkiaan 171 kilpailijaa ja se oli rankattu UCI 1.2-tasoiseksi.

Rosa ja Antonia Gröndahl pääsivät molemmat maajoukkueeseen ajamaan Ladies Tour of Norway -etappikilpailua Norjassa. Antonia sijoittui lopulta sijalle 63. Rosa oli kahdella etapilla kolareissa, mutta kykeni kuitenkin jatkamaan, ajaen maaliin kokonaissijalla 72. Cecilia Aintila puolestaan oli Fincyclingin matkassa ajamassa Heroes of Tomorrow -kilpailua Norjassa. Hänen kilpailusijoituksensa oli 23. Kun kasattiin maajoukkuetta Ruotsin Vårgårdan maailmancupin osakilpailuun, täyttivät tiimimme naiset peräti neljä paikkaa kuudesta. He olivat Rosa Törmänen, Antonia Gröndahl, Cecilia Aintila sekä Minna-Maria Kangas. Joukkueajossa muut maajoukkueajajat tippuivat tiimimme tyttöjen kyydistä jo reilun kymmenen kilometrin jälkeen. Vastassa oli kuitenkin maailman parhaat, joten sijoitus oli lopulta 16. Ajettu aika oli kuitenkin kautta aikojen toiseksi paras mitä Suomen maajoukkue on suorittanut. Samassa kilpailussa Lotta Lepistö ajoi Bigla-joukkueensa mukana upealle kakkospaikalle. Yhteislähdössä oli alusta lähtien kova vauhti. Lotta Lepistö oli kovassa iskussa Olympialaisten jäljiltä, sijoittuen upealle kakkospaikalle. Suomen maajoukkueesta pääsi tässä maaliin vain Minna-Maria Kangas sijalla 87. Vajaa kuukausi myöhemmin Lotta Lepistö seisoi taas podiumilla, nyt Italian Premondale Giro Toscana Int. Femminile -etappiajon prologissa.

SM-/ISM-mitalitilastossa nousu podiumpaikalle

SM-/ISM-mitalitilastossa parani sijoituksemme yhdellä ollessamme nyt kolmospaikalla. Mitalimäärässä olisi sijoituksemme ollut neljäs, mutta suurempi määrä kultaisia mitaleita nosti meidät tilastossa TVC:n edelle. Kaikkiaan meille kertyi 37 mitalia (15+9+13), joka on neljä enemmän kuin edellisenä vuonna. Huomioiden vain SM-mitalit, heikkeni sijoituksemme kahdella edellisvuoteen verrattuna. Nyt olimme sijalla 4., kun mitaleita kertyi 17 (7+4+6). ISM-mitalitaulukossa sijoituksemme sen sijaan parani vastaavasti kahdella, ollessamme nyt sijalla kolme, kun mitaleita kertyi vuoden mittaan 20 (8+5+7). Kun katsoo tilastoja kokonaisuutena voi todeta neljän seuran olevan selkeästi yli muiden SM/ISM –mitalitaulukoissa. Cycle Club Helsinki (69), Korson Kaiku (58), Team Velo Cycling (45) ja Idrottsklubben-32 (37) ovat saavuttaneet huomattavasti enemmän arvokilpailumitaleita kuin muut pyöräilyseurat. Ounaksen Pyörä-Pojat, jolla on viidenneksi eniten mitaleita, jää määrässä 19:ään, joka on täysin sama määrä kuin oranssit saavuttivat pelkästään ratapyöräilystä. Jos huomioidaan vain radalta saavutetut SM/ISM-mitalit, niin samat neljä edellä mainittua seuraa ovat siinäkin omaa luokkaansa.

Naisten joukkuekilpailusta harvinainen kaksoisvoitto

SM-tempot ajettiin Turun Kakskerrassa, kohtuullisen vaarallisella radalla. Kyseessä kapeahko tie, jossa kuitenkin vastaantulevaa liikennettä. Säikahdyksillä kuitenkin selvittiin kilpailusta läpi. Naisissa Lotta Lepistö oli täysin omaa luokkaansa, jättäen toiseksi tulleen Let’s Go:n Sari Saarelaisen melkein kahden minuutin päähän. Antonia Gröndahl ajoi erittäin vahvasti ja sai siitä palkinnoksi SM-pronssia. Minna Koistinen jäi ikävimmälle eli neljännelle tilalle, saaden kuitenkin kotiin vietäväksi SM-kultaa joukkuekilpailusta Lotan ja Antonian kanssa. IK-32:lle tuli myös naisten joukkuekilpailusta hopeaa kokoonpanolla Minna-Maria Kangas (8), Heidi Onger (12) ja Cecilia Aintila (13). Miehissä ei edes yritetty kasata parasta mahdollista joukkuetta ja näin mahdollisuuksien rajoissa ollut SM-pronssi jäi saavuttamatta. Sen sijaan M18-luokkaan saatiin pitkästä aikaa joukkue kasaan ja kokoonpano Miklas Siivonen, Saku Turkulainen ja Rasmus Anttila pokkasivat SM-hopeaa joukkuekilpailusta. Viimeksi seuran pojat ovat vuonna 2004 saavuttaneet SM-joukkuekilpailumitalin.

Myös SM-maantie ajettiin samassa paikassa kuin tempo. Naisten luokassa Lotta Lepistö otti omansa pois ja toi seurallemme jo toisena vuotena peräkkäin tuplamestaruuden. Muut naiset ajoivat kilpailun Lotan hyväksi ja jossain vaiheessa toiminta näytti jopa hölmöläisen hommalta, kun oman seuran ajaja ajaa toista seuran ajajaa kiinni. Lopputulos on kuitenkin hyväksyttävä, kun mestaruus tuli. Toisena vuonna voisi toki toisenlaisella taktiikalla olla edellytyksiä pyrkiä ajamaan kotiin useampia SM-mitaleita, kun seuramme naispyöräilyn ajajakaarti on näin vahva. SM-korttelikilpailut jäivät kokonaan seuramme naispyöräilijöiltä väliin, koska samaan aikaan ajettiin Ruotsissa maailmancupin osakilpailu. Tälle kaudelle SM-paritempokilpailut lopetettiin kokonaan SPU:n syyskokouksen päätöksellä. Miehissä ei saatu maantiellä SM-kisoissa yhtään top ten -sijoitusta koko kautena.

ISM-kilpailut käytiin sateisessa kelissä Mäntsälässä. Wilma Aintila voitti tempomestaruuden N12-luokassa, mutta maantiellä jäi loppukirissä mitaleiden ulkopuolelle neljänneksi. Isoveli Waldemar ei pystynyt puolustamaan edellisen kauden mestaruustitteleitä luokassa M14. Temposta hän sai kuitenkin ISM-pronssia, mutta maantiellä jäi pikkusiskonsa tavoin juuri mitaleiden ulkopuolelle neljänneksi. Minna-Maria Kangas voitti N30-luokan tempon ennen TVC:n Pia Pensaarta. Maantiellä osat vaihtuivat ja Minna-Marian oli tyytyminen siinä hopeamitaliin. N40-luokan tempossa Heli Hakala otti uransa ensimmäisen ISM-mitalinsa, pronssin värisen. Luokassa M40 Seppo Kettunen polki hopealle. Kahdessa seuraavassa ikäluokassa saatiin mestaruudet kotiin, kun Pasi Ahlroos voitti M45-luokan ja Kari Pajanne erittäin kovalla ajalla oli M50-sarjan mestari. Karin aika olisi riittänyt jopa kymmenen vuotta nuorempienkin sarjassa ylivoimaiseen mestaruuteen. Pekka Purra ajoi pyöräilyuransa parhaimpia ajoja ollen lähellä mitalia M70-luokan aika-ajossa. Lopulta hän joutui kuitenkin kramppailevin jaloin tyytymään neljänteen tilaan. M40-luokan tempossa Juha Kettunen jäi tänäkin vuonna reilulla kymmenellä sekunnilla mitaleiden ulkopuolelle viidenneksi. M40-luokan maantiellä puolestaan seuramme uusi jäsen Mika Kahola tuli maaliin samalla ajalla pronssimitalistin kanssa sijoituksen ollessa kuudes.

Kari Pajanne palautti seuran miehet henkilökohtaisten SM-mitaleiden tielle elite -tasolla

Seuran vuosikokous näytti vihreää valoa seuran ratapyöräilyn suurpanostuksen jatkamiselle. Täten kauden alussa hankittiin myös seuramme naisille vastaavat viisi huippuluokan aika-ajopyörää radalle, kuin edellisenä vuonna oli hankittu miehille. Pidettiin tärkeänä muistaa seuran ensimmäisestä vuosikymmenestä lajivalikoimassa olleen ratapyöräilyn näkyvyys myös seuran tulevaisuudessa. Uudet pyörät antavat kaluston suhteen edellytyksiä menestymiseen vuosiksi eteenpäin. Vastaavia ratapyörien satsauksia on seurassamme tehty aikaisemminkin, joista viimeisin vuonna 2000. Tällä hetkellä ei seuratasolla maassamme ole muita seuroja, jotka voisivat ajajaparhaimmistolleen tarjota vastaavaa kalustoa käyttöön. Lieneekö uusien pyörien inspiroimina tai jostain muusta johtunut, mutta tällä kaudella ajajamme ajoivat velodromilla huikeita suorituksia.

Ratakausi käynnistyi jo maaliskuun puolessa välissä Pietarissa SM-Omnium ajolla. Järjestelyt oli jonkun asteinen fiasko, sillä osallistujavähyys oli melkoinen. Heidi Onger oli naisissa ainoa ajaja ja sai lähes ilmaiseksi päällensä siniristipaidan osoituksena Suomen mestaruudesta. Miehissä osallistujataso oli myös laimea, sillä Heidin ajamiset naisten luokassa olisivat miehissäkin riittäneet SM-pronssille. Vaikka maassamme ollaan kovasti vailla sisärataa olisi kyllä toivottavaa, että luovuttaisiin maan mestaruuskilpailujen viemisestä itärajan taakse. Heinäkuun puolessa välissä ajetut SM-ratapyöräilyn ensimmäinen osa oli seurallemme mitaliton, koska ainoana osallistujana oli Heidi Onger. Hän jäi keirinissä naisten luokan neljänneksi ja linja-ajossa sijoitus heikkeni vielä yhdellä. Muut naiset loistivat poissaolollaan, sillä samaan aikaan ajettiin Ruotsissa U6 Cycle Tour -etappiajo, jossa meiltä oli neljä ajajaa mukana.

Kun varsinainen SM-/ISM-radan kisaviikonloppu pyörähti käyntiin, pääsivät myös ajajamme loistamaan yhä enenevässä määrin. Kilpailut oli muutettu kolmipäiväisistä nelipäiväisiksi. Käytännössä ne kuitenkin olivat kolmipäiväiset, sillä sade esti ajamasta torstaina ja joukkueajot siirrettiin kilpailujen viimeisimmiksi. Eräajoista jäimme mitalitta, Rosa Törmäsen vastatessa seuramme parhaasta suorituksesta naisten luokan neljännellä tilallaan. Kilometrin aika-ajossa Saku Turkulainen ajoi SM-pronssille M18-luokassa ja Seppo Kettunen ISM-pronssille M40-luokassa. Naisten 500 metrillä Cecilia Aintila otti yllätyspronssin ennen seurakaveriaan Rosa Törmästä.

Kolmen kilometrin takaa-ajossa tehtiin jo seurahistoriaa. Antonia Gröndahl voitti jo karsinnassa TVC:n Pia Pensaaren huikealla alle neljän minuutin ajalla, joka alitti vuonna 1987 Rauni Pussin tekemän seuraennätyksen. Finaaliajossa hän ei myöskään antanut yllättää itseään, vaan puristi vielä kovemman ajan 3:57,975 ottaen arvokkaan mestaruuden. Helsingin velodromilla lienee kautta aikojen ajanut kovempaa vain HTL:n Tea Vikstedt-Nyman. Viimeksi seuraan on saatu naisten takaa-ajomestaruus vuonna 2001 Sirpa Ahlroosin tuomana. Naisten takaa-ajopronssikamppailussa vastakkain olivat Minna-Maria Kangas ja Rosa Törmänen. Mitali ratkesi ensiksi mainitulle ja Rosa jäi tässäkin lajissa ikävimmälle neljännelle tilalle. Huomioitava seikka oli naisten takaa-ajotulokset, joissa kuuden joukossa on peräti viisi iikoolaista. Viidenneksi ajoi Cecilia Aintila ja kuudenneksi Heidi Onger. Viimeksi mainittu tippui pois seuran joukkuekokoonpanosta vaikka ajoi takaa-ajossa niinkin hyvän ajan kuin 4:12,714.

Miesten elite-luokan neljällä kilometrillä Kari Pajanne ajoi upeasti alle viiden minuutin 4:58,911 ja pääsi finaaliajoon. Siinä kuitenkin TVC:n Timo Erjomaa oli vahvempi. Karille arvokas SM-hopeamitali. Mitali on sikälikin merkittävä, että seuran miehet eivät ole lähes kymmeneen vuoteen päässeet henkilökohtaisille SM-mitaleille. Viimeisin ennen tätä Karin takaa-ajomitalia on vuoden 2008 SM-cyclocross-hopea, jonka Pasi Ahlroos ajoi 2007 syksyllä. Karin suorituksen huikeutta kuvastaa se, että hänellä oli ikää jo 53 vuotta. Ikämiesluokkien 3 km:n takaa-ajoissa Janis Künnap rutisti ISM-pronssille M30-luokassa ja Seppo Kettunen sai vastaavan prenikan M40-luokassa. Kari Pajanne voitti tänäkin vuonna M50-luokan kahden kilometrin aika-ajon. Tänä vuonna hän kellotti kautta aikojen ko. luokan kovimman noteerauksen 2:29,795. Nuorten luokissa Wilma (N12) ja Waldemar Aintila (M14) ajoivat tuplamestareiksi luokissaan, kun he voittivat sekä 500 m että 2 km. Sofia Alhonen pääsi hyödyntämään seuran edellisenä vuonna hankitut pienet junioripyörät ja polki heti ensimmäisissä kilpailuissaan kahdet mitalit, ISM-hopeat N10-luokan matkoilla (500 m ja 2 km).

Joukkueajon kokoonpanot herättivät tänä vuonna poikkeuksellisen paljon polemiikkia ennen kilpailuja. Toukokuun lopussa Kari Pajanteen lähtiessä kasaamaan miesten joukkuetta, ei aluksi tahtonut millään löytyä neljää ajajaa. Kari laittoi lopulta Pasi Ahlroosille viestin, että ”maestron täytyisi nyt kaivaa esille ratakonkeli ja tulla ajamaan joukkuetta”. Pasi ei ollut meinannut enää edes lunastaa kilpailulisenssiä tälle kaudelle, mutta lupasi harjoitella sen verran, ettei ainakaan jäisi joukkueen jalkoihin. Lopulta saatiin kuitenkin kasaan viisikko, kun kahden edellä mainitun lisäksi Janis Künnap, Seppo Kettunen ja hänen poikansa Arttu Pekkarinen kiinnostuivat asiasta. Jäsenistöstä löytyi edelleen soraääniä, jotka jopa kirjoittivat Pasille seuran suljetulle osastolle, ”ettei tämä ottanut allensa Velosport-ratapyörää”. Niin paljon talkootyötä, kun Pasi on vuosien varrella tehnyt sen eteen, että kahtena viimeisenä vuotena saatiin seuralle hankittua uudet rata-aika-ajopyörät, niin Pasi katsoi kommentin hyvin loukkaavaksi. Hän kuitenkin piti Karille antamansa lupauksen olla mukana auttamassa joukkuetta. Joukkue ajoi harjoituksissa hyvin ja lopullisen kokoonpanon määritteleminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Viimeinen vaihe oli Janiksen ja Artun ajama karsinta-ajo, jossa Arttu tippui pois lopullisesta kokoonpanosta. Täten seura lähti kilpailuun kokoonpanolla Kari Pajanne, Pasi Ahlroos, Seppo Kettunen ja Janis Künnap. Kilpailun alla kävi iso virhe vaihdettaessa levykiekkoa Janiksen pyörään. Kiekkoon jäi yksi piikki liian kevyt välitys, joka sitten kilpailussa pilasi mahdollisuuden huippusuorituksen tekemisestä. Täten Janis joutuikin jäämään joukkueesta pois kilpailun puolen välin tietämillä ja muu kolmikko jatkoi ajoa. Seppo yritti paikata tilanteen koko kierroksen kestävällä vetovuorolla, joka hänelle kuitenkin kostautui viimeisellä kierroksella. Lopulta joukkue sijoittui joukkuekilpailussa SM-hopealle vaatimattomalla ajalla 4:57,883.

Naisten joukkueen lopullinen muodostaminen oli jätetty takaa-ajokarsintoihin ja kuten ylempänä kerrottiin ajoi lopullisessa kokoonpanossa Antonia Gröndahl, Minna-Maria Kangas, Rosa Törmänen ja Cecilia Aintila. He pysyivät koossa loppuun saakka ja kellottivat naisten uuden joukkueajo SE-ajan 5:15,844. Tällä irtosi ylivoimainen Suomen mestaruus seitsemän sekunnin erolla TVC:n joukkueeseen. Nuorissa saatiin viime hetkellä kasattua joukkue. Väärän tuomaritulkinnan takia joutuivat pojat ajamaan kaksi kertaa lähes peräkkäin, mutta taistelivat upeasti M18-luokan joukkueajon Suomen mestareiksi. Viimeksi nuorten luokan joukkueajomitali on saatu vuonna 2006 ja nuorten Suomen mestaruus taas on tullut viisitoista vuotta sitten (2001). Tämä oli kautta aikojen ensimmäinen kerta kun seura sai joukkuemitalit radalla, niin miehissä, naisissa kuin junioreissakin. Toki on todettava sen hyvin pitkälle johtuneen siitä, että ratajoukkueajo tuli naisten SM-ohjelmaan vasta vuonna 2013. Kesällä Tampereen Lamminpään puuvelodromi sai lopullisen purkutuomion ja se laitettiin maan tasalle. Kyseisellä radalla oli viimeksi vuonna 2003 ajettu maamme ratamestaruuksista.

Heidi Ongerille SM-pronssia MTB Marathonilta

Maastopyöräilyn MTB XCO -mestaruudet ratkaistiin Korson teknisillä poluilla. Wilma Aintila hävisi niukasti N12-luokan kiritaistelun ja joutui tyytymään ISM-hopeamitaliin. Waldemar Aintila polki M14-luokan ISM-pronssille. Samanlaisen prenikan sai myös seuramme uusimpiin vahvistuksiin kuuluva Heikki Niskakangas luokassa M30. Naisten kilpailussa Heidi Ongerilla meni rengas ihan alkumetreillä ja Minna-Maria Kangaskin jäi mitalitta neljänneksi. Taivassalossa taas ratkaistiin MTB Marathonin mitaleiden kohtalo. Heidi Onger sai hiukan balsamia haavoille muuten mollivoittoisesti menneeseen kauteen. Kilpailun jälkeen hänen kaulaansa ripustettiin naisten luokan SM-pronssi, vaikka ero kärkeen oli kohtuullisen iso. Kokonaisuutena katsottuna seuramme jäsenistö osallistuu selvästi vähemmän maastopuolen kilpailuihin, kuin mitä teki menneinä vuosina. Tänä syksynä ei ajettu lainkaan SM-cyclocrossia. Tämän vuoden mestaruudethan oli ratkottu jo edellisenä syksynä. Tulevan kauden mestaruuskilpailut järjestetään tammikuun alussa, joka voinee monellakin tavoin olla järjestelyjen suhteen haasteellista.

Wattbike-kilpailut järjestettiin edelleen ilman virallista SM-arvoa. Heidi Onger voitti sekä 4 km:n että 10 km:n matkat naisten luokassa. Juha Kettunen polki toiseksi M40-luokan kymmenellä kilometrillä. Vuoden 2017 Wattbike-mestaruuskilpailuista ajettiin jo tämän vuoden joulukuussa 4000 m matka, jossa Ville Kantola oli miesten luokan kolmas ja Dan Björkqvist M50-luokan toinen.

Antonia Gröndahl ja Minna-Maria Kangas kaksoisvoittoon maantiecupissa

Maantiecup käsitti kaikkiaan seitsemän osakilpailua, joista yksi jäi tiimin naisilla ajamatta samaan aikaan olleen kansainvälisen Sveitsin kilpailun kanssa. Cupin voitosta käytiin äärettömän tiukka vääntö, joka viimeisessä osakilpailussa ratkesi kahden pisteen verran Antonia Gröndahlin hyväksi, Minna-Maria Kankaan ottaessa seuraavan tilan. Naisten luokassa oli peräti viisi Focus Ladies -ajajaa yhdeksän parhaan joukossa. Miesten maantiecupissa pääsi tänä vuonna seurastamme kaksi ajajaa pisteille, mutta kärkitiloja ei hätyytelty. Master-cup jaettiin tänä vuonna kahtia, jossa yhteislähdöt oli omana ja aika-ajot omana kokonaisuutenaan. Yhteislähdössä Anssi Rinne oli cupin ykkönen M40-luokassa. Tempossa vastaavan luokan paras oli Juha Kettunen. M45-luokan tempocupin puolestaan voitti Markus Forsström. Pekka Purra sijoittui M70-luokan tempocupissa kolmanneksi. Ikänaisten cupissa Minna-Maria Kangas oli tempopuolen kakkonen sarjassa N30 ja Heli Hakala taas voitti N40-luokan tempocupin. Junioreiden Kultainen kampi -cupeissa saatiin myös muutama palkintosija. Ratapuolella Sofia Alhonen oli kolmas N10-luokassa ja Wilma Aintila cupvoittaja luokkaa ylempänä. Waldemar Aintila voitti M14-luokan KK-ratacupin ja oli toinen KK-maantiecupissa. XCO-maastopyöräilycupissa Wilma Aintila oli toinen luokassa N12 ja Heikki Niskakangas kolmas M30-sarjassa. Nykyisissä cupeissa on kylläkin jokseenkin erikoinen veto järjestää junioreille kahta erilaista maastopyöräily cuppia (perinteinen KK-maastocup ja uudempi tulokas junioripuolella XCO-maastopyöräilycup). Luulisi olevan enemmän kaikkien edun mukaista yhtenäistää yhdeksi ja samaksi nämä. Alueellisessa Bianchi-cupissa Kari Pajanne voitti luokan M50.

Naisten luokassa Minna-Maria Kangas voitti kauden aikana sooloirtiotoilla Simo Klimscheffskij’n muistokilpailun Turussa ja Porvoon ajon. Viimeksi mainitussa Antonia Gröndahl voitti pääryhmän kirin ja varmisti seurallemme upean kaksoisvoiton maamme legendaarisimmassa kilpailussa. Lisäksi hän oli ykkönen Noormarkussa järjestettyjen Satakunnan ajojen etappikilpailun yhteistuloksissa. Heidi Onger voitti OJ-maantieajon Liedossa. Kauden päättäneessä Kankaanpäässä järjestetyissä Syysetapeissa naiset polkivat peräti kolmoisvoittoon järjestyksessä Antonia Gröndahl, Minna-Maria Kangas ja Rosa Törmänen. Focus Ladies Team oli toiminut yhdeksän vuotta ja SM-kilpailujen Elite-tasolla tiimin ajajat ehtivät näiden vuosien aikana saavuttamaan 66 (23+19+24) SM-mitalia (kun epävirallisia Wattbike-mitaleita ei ole huomioitu mukaan). Tämän kauden jälkeen oli aika katsoa uusia tuulia ja laittaa vanha kuvio pakettiin. Täten seuran alaisuudessa perustettiin täysin uusi Toni & Toni -tiimi, jonka toimintamalli tulee hiukan poikkeamaan Focus Ladies Teamissa totutusta.

SPU nosti Pasi Ahlroosin yhdeksi maamme pyöräilyn suurvaikuttajaksi

Suomen Pyöräilyunionin kevätkokouksessa jaettiin Pasi Ahlroosille SPU:n kultainen ansioristi. Se myönnetään tunnustukseksi erityisen suurista ja mittavista ansioista pyöräilyn hyväksi. Ansioristi on jaetuista kautta aikojen vasta numero 6. Sen ovat aikaisemmin saaneet Simo Klimscheffskij (Turku), Reijo Myyryläinen (Hyvinkää), Ole Wackström (Porvoo), Henry Sundberg (Turku) ja Carl-Johan Nyberg (Helsinki). Näistä herroista kolme ensiksi mainittua ovat jo poistuneet maan päältä, joten vain kolmella elossa olevalla Pasi mukaan lukien on tällä hetkellä kyseinen ansioristi. SPU voi samanaikaisesti maksimissaan myöntää merkin kuudelle elossa olevalle henkilölle. Tämä kuvastaa kuinka merkittävästä tunnustuksesta on kyse. Loppuvuodesta SPU myönsi Björn Palmille ja Olli Heikuriselle SPU:n kultaiset ansiomerkit, joitka kuitenkin seuran toimesta päätettiin jakaa vasta tulevan vuoden seuran 85-vuotisjuhlissa. Pasi Ahlroos palkittiin NÅID:n 100-vuotisjuhlissa NÅID:n hopeaplaketilla. Pasi Ahlroos palkittiin SFI:n hopeaplaketilla. Anders Pihlflyckt sai SFI:n hopeisen marmoriplaketin ja SFI:n pronssinen marmoriplaketti myönnettiin Matti Sivoselle ja Kirsti Pyykköselle. Lotta Lepistö valittiin SPU:n Vuoden pyöräilijäksi. Hänet valittiin myös SFI:n Årets cyklistiksi.

Seuran kiertopalkintojen saajat olivat seuraavat: Viljo ”Ville” Pyykkösen muistopalkinto II meni Lotta Lepistölle. Paras naispyöräilijä -pystin saaja oli Antonia Gröndahl. Kiertopalkintosääntöjen mukaan ei tätä pokaalia voi antaa henkilölle, joka on saanut ensiksi mainitun kiertopalkinnon ja näin ollen näillä kahdella kiertopalkinnolla on aina vuosittain eri saaja. Seura hankki uuden ansioituneen nuoren pyöräilijän palkinnon, koska edellinen matkasi edellisenä vuonna ikiajoiksi Waldemar Aintilan palkintokaappiin. Tämän uuden palkinnon ensimmäisen kiinnityksen sai Wilma Aintila. Oranssi kiertopalkinto ojennettiin Leif ”Lefa” Ahlroosille hänen lähes kaksikymmentä vuotta kestäneestä seuran vaalivaliokunnan puheenjohtajan tehtävän ansiokkaasta hoitamisesta. Lisäksi ”Lefa” on toiminut peräti 35 vuotta toimitsijana lähes kaikissa seuran järjestämissä kilpailuissa.

Juha Aintila valittiin Suomen Pyöräilyunionin uudeksi puheenjohtajaksi. Hän toimi myös SPU:n markkinointi- ja talousvaliokunnan puheenjohtajana sekä oli hallituksen edustajana Huippupyöräily-yksikössä. Tässä Huippupyöräily-yksikössä tehtiin vielä loppuvuodesta muutoksia ja Juha nimettiin pariksi kuukaudeksi väliaikaiseksi puheenjohtajaksi yksikölle. Björn Palm puolestaan jatkoi SFI:n hallituksessa ja SFI-cykelrådetin puheenjohtajana, mutta SPU:n sääntö- ja tuomarivaliokunnan puheenjohtajuudesta hän astui sivuun, jatkaen kuitenkin kyseisen valiokunnan jäsenenä. Pasi Ahlroos oli jo kymmenettä vuotta SFI cykelrådetin jäsenenä. Hän jatkoi myös NÅID:n hallituksessa.

Oranssit kuudetta kertaa peräkkäin SFI-seurakilpailun ykkösiä

SFI-maantien yhteislähtömestaruudet ratkottiin Porvoon ajojen yhteydessä. Naisten kilpailussa viisi ensimmäistä tilaa tuli kotiin. Mitalikolmikko oli järjestyksessä Minna-Maria Kangas, Antonia Gröndahl ja Heidi Onger. Miesten puolella paras ajajamme löytyy vasta sijalta 15. M16-luokassa Miklas Siivonen oli kolmas. M14-luokassa Waldemar Aintila otti tuttuun tapaansa mestaruuden, kuten myös pikkusisko Wilma N12-sarjassa. Ikämiehissä M30-luokassa oli hopeamitalisti Jussi Autio ja pronssimitalisti Tommi Ylönen. M40-sarjan voiton korjasi Anssi Rinne. SFI-tempomestaruudet taas kilpailtiin SM-tempon yhteydessä. Naisten luokassa seitsemän ensimmäistä oli seuramme edustajia. Voiton vei Lotta Lepistö ennen Antonia Gröndahlia ja kolmanneksi sijoittunutta Minna Koistista. Miehissä Ville Kantola toi kuudennella tilallaan yhden ja ainoan seuramme miesten tuoman pisteen seurakilpailuun. M18-luokassa mitalikolmikko oli Miklas Siivonen, Saku Turkulainen ja Rasmus Anttila. Ikämiesten ja nuorten juniorien tempomestaruuskamppailut käytiin ISM-kilpailujen yhteydessä. M30-luokassa Ville Kantola sai pronssin. M40-luokassa tuli kotiin kuusi ensimmäistä tilaa mitalikolmikon ollessa järjestyksessä Pasi Ahlroos, Seppo Kettunen ja Juha Kettunen. M50-luokan mestaruuden korjasi talteen Kari Pajanne. Ikänaisten ykkösiä olivat Minna-Maria Kangas (N30) ja Heli Hakala (N40). Waldemar Aintila voitti M14-luokan ja Wilma Aintila vastaavasti N12-sarjan.

Kamppailu Borgå Energi -kiertopalkintosaajasta oli tänä vuonna tiukka. IK-32 juhli kuitenkin jo kuudetta perättäistä voittoa 47 pisteellä. Seuraavina TWD-Länken sai kasaan 40 pistettä ja Porvoon Akilles 33 pistettä. Ratamestaruudet käytiin SM-/ISM-ratakisojen yhteydessä. Naisten 500 metrillä mitalikolmikko oli Cecilia Aintila, Rosa Törmänen ja Antonia Gröndahl. Naisten 3 km:n matkalla mitalikolmikko oli Antonia Gröndahl, Minna-Maria Kangas ja Rosa Törmänen. Miehissä kilometrillä kultaa pokkasi Arttu Pekkarinen ja hopeaa Ville-Pekka Reponen. Miesten neljällä kilometrillä kultamitalin saavutti Kari Pajanne ja pronssisen mitalin Arttu Pekkarinen. IK-32 voitti miesten joukkueajon kokoonpanolla Kari Pajanne, Seppo Kettunen, Janis Künnap ja Pasi Ahlroos. Naisten mestarijoukkue oli Rosa Törmänen, Minna-Maria Kangas, Cecilia Aintila ja Antonia Gröndahl. M18-luokan joukkuemestaruuden polki kotiin Rasmus Anttila, Saku Turkulainen ja Waldemar Aintila. Saku Turkulainen voitti myös M18-luokan kilometrin aika-ajon. Nuorissa luokissa saatiin kolmet tuplamestarit, kun Sofia Alhonen (N10), Wilma Aintila (N12) ja Waldemar Aintila (M14) voittivat molemmat matkat (500m ja 2 km). Janis Künnap oli M30-luokan hopeamitalisti 3 km:llä. Seppo Kettunen voitti M40-luokan molemmat matkat (1 km ja 3 km). Tommi Groundstroem sai hopeaa saman luokan kilometrillä. Maasto MTB XCO -mestaruudet ajettiin myös SM-/ISM-kilpailujen yhteydessä. Naisten mestaruuden saavutti Minna-Maria Kangas ja M30-luokan mestaruuden Heikki Niskakangas. Cyclocross-mestaruudet oli ratkaistu jo edellisenä syksynä ja siinä Heidi Onger oli naisten ykkönen.

Epilogi eli yhden ajanjakson loppu

Vuosi lähti käyntiin melko kireissä tunnelmissa, kun jäsenistöä oltiin viemässä yhä voimakkaammin kahteen eri leiriin, ”vanhoillisiin oransseihin” ja ”uudistusmielisiin”. Vallinnutta tilannetta kuvastaa hyvin yhdistyksen vuosikokouksessa erään henkilön esittämä väite, että ”seura näyttää tällä hetkellä sisäänpäin lämpiävältä”. ”Yhtä suurta perhettä” -perinneslogani mureni pala palalta, eikä ”pelastajia” ollut näköpiirissä.

Seuran vuosikymmeniä pyörineet treenit jatkuivat entiseen malliin. Kuitenkin näihin perinteisiin Animal-treeneihin tyytymätön jäsenistö ryhtyi markkinoimaan omia treenejään uusilla ”houkuttelevilla” nimillä, kuten ”Kilpapyöräilijöiden spinning” ja ”Kisakuskien treenit”. Kun vielä näitä uusia harjoituksia pidettiin monesti samaan aikaan seuran perinteisten Animal-treenien kanssa, johti se seuran sisällä melkoiseen törmäyskurssiin. Erikoisen tilanteen aiheutti myös erikseen edellisen vuoden joulukuussa kasattu perjantain spinningvuoro, josta seuran johto ei koskaan saanut osallistujalistaa. Täten ei vuoroa päästy virallisesti laskuttamaan ja vain kaksi jäsentä maksoi tästä vuorosta harjoitusmaksun. Syksyllä spinnutreenit jatkuivat vain kahdella perinteisellä vuorollaan K3 Sport Arenan tiloissa vaikkakin paikka oli toinen kuin edellisenä talvena.

Kesällä seuran FB ”suljetulla osastolla” pari jäsentä avautui tyytymättömyydestään seuraa ja sen johtoa kohtaan. Kaikella on aina hintansa ja tässä tapauksessa se johti ensiksi siihen, että Tero Manninen erosi heinäkuun lopussa seuran johtokunnasta sekä myös miesten elite-tiimin vetäjän tehtävästään. Syynä hänen eroamiseen oli se, ettei hän nähnyt muita vaihtoehtoja, kun kerran seuran johtokunnan ja seuran elite-luokan miesten joukkueen välit olivat tulehtuneet näin pahasti. Moni muukin vuosikymmeniä aktiivisesti seurassa toiminut sai tarpeekseen mm. yhdessä sovittujen asioiden turhasta kyseenalaistamisesta sekä johtokuntaa kohtaan ”vaadin”-termin käytöstä. Lopulta tilanne johti siihen, että yli puolet johtokunnan jäsenistä puheenjohtaja Pasi Ahlroos mukaan lukien, päätti jäädä sivuun seuran tehtävistään tämän vuoden jälkeen. Yksi ajanjakso seuran historiassa oli sen myötä päättynyt…